Kirje kaksivuotiaalle pojalleni

Oli maaliskuinen maanantai-ilta kun synnyit tähän maailmaan. Elettiin vuotta 2018. Olimme isäsi kanssa Naistenklinikalla Helsingissä valmistautumassa syntymääsi. Ulkona oli kaunis pakkaspäivä, ja auringon paiste antoi hennon lupauksen keväästä. Talvi oli tuntunut ajoittain todella pitkältä raskaiden tapahtumien jälkeen. Äkillinen isoveljesi kuolema oli pysäyttänyt meidän maailmamme, ja usko tulevaan oli koetuksella. Värit kuitenkin palasivat elämään, kun ikuisuudelta tuntuneen odotuksen  jälkeen saimme sinut syliin. Muistan hyvin sen kun isäsi itki onnesta, ja minä vain ihmettelin, että oletko totta. Etten vain uneksinut. Olit terve poika, hengitit, itkit, ihmettelit – olit oikeasti siinä. Elossa! Kaiken sen epävarmuuden keskelle oli yhtäkkiä tullut jotain varmaa. Syntymäpäiväsi oli todellakin kaunis päivä.

Sinä, kaksivuotias poikani, olet jo niin iso, mutta samalla vielä niin pieni ihminen. Olet ihanan utelias ympäröivää maailmaa kohtaan, ja tutkit ympäristöä ihailtavan rohkeasti. Tykkäät retkistä luontoon, erityisesti lähimetsä ja siellä asuvat oravat ja puput ovat sanojesi mukaan ”inania!” Pidät muistakin eläimistä, erityisesti meidän omista koiristamme Akusta ja Jalosta. Tunnutkin olevan hyvää pataa kummankin karvakorvan kanssa. Rakastat pitkiä videopuheluita mummon kanssa, ja  puhut melkein päivittäin sinulle tärkeästä serkkutytöstä. Autat myös jo niin hienosti meitä vanhempia esimerkiksi astianpesukoneen täyttämisessä. Olet  yhtä innokas saunoja kuin isäsi, ja yhtä aamu-uninen kuin äitisi. Opit päivittäin paljon uutta. Elämääsi ja kehitystäsi on ollut ilo seurata läheltä – aina siitä päivästä lähtien, kun sinun olemassaolostasi tuli meille varmuus.

Rakas poikani, sinä todella olet antanut minulle ja isällesi syyn elää. Olet se ihminen jonka vuoksi me jaksamme ja hymyilemme. Tuot niin paljon iloa tähän arkeen, joka ilman sinua olisi harmaata. Siitä olen pahoillani, että isoveljesi ei pysty olemaan leikkikaverinasi. Olen pahoillani, että elämä päätti toisin. Olen siitä äitinäsi todella surullinen. Sen kuitenkin lupaan, että me vanhempasi olemme aina tukenasi. Me teemme kaikkemme, jotta sinulla olisi hyvä olla.

Hyvää toista syntymäpäivää,

äiti.

(Teksti kirjoitettu 19.03.20)

perhe vanhemmuus ystavat-ja-perhe syvallista

Kikherne-pinaattipasta

Viime viikolla, ennen koronatilanteen pahenemista, vierailin pitkästä aikaa serkkuni luona Helsingissä. Serkkuni on kasvissyöjä, ja hän tuntuukin aina tietävän todella hyviä kasvisruokareseptejä, joten tällä kertaa päätimme kokkailla yhdessä hänen ehdottamaa kikhernepastaa lounaaksi 🙂 Teimme pastan mukaillen Meal My Dayn reseptiä. Erona alkuperäiseen reseptiin oli makaroonien korvaaminen täysjyväspagetilla, sekä kirsikkatomaattien (yksi pieni rasia) ja kevätsipulin lisääminen pastaan. Mustapippurin ja suolan lisäksi lisäsimme pastaan myös currya. Tästä reseptistä tulee neljä annosta.

Pinaatti-kikhernepasta

Ainekset:
200 g kokojyvämakaronia
1 kpl sipulia
200 g kikherneitä
200 g pinaattia
2 rkl sitruunamehua
2 kpl valkosipulinkynttä
2,5 dl kaurakermaa
1 rkl oliiviöljyä
(+ päälle basilikaa)

Valmistusohjeet:
Keitä makaronit pakkauksen ohjeen mukaan. Paista sillä välin tilkassa oliiviöljyä silputtu sipuli ja murskattu valkosipuli. Paista muutama minuutti sipuleita ja lisää pannulle valutetut kikherneet sekä pieneksi silputtu tuore pinaatti. Kääntele kasviksia pannulla n. 10 minuuttia, kunnes pinaatista on haihtunut neste kokonaan. Lisää valutettu makarooni ja sekoita kunnolla. Kaada joukkoon kaurakerma (voit käyttää myös muuta haluamaasi kermaa) sekä sitruunamehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Kääntele pastaa miedolla lämmöllä 10 minuuttia ja tarjoile höyryävän kuumana basilikan kanssa.

koti suosittelen oma-elama ruoka-ja-juoma