Tag: perhe

Lähipiirissäni on viime aikoina ollut lukuisia ihania vauvauutisia, sillä moni ystäväni saa ensi keväänä lapsen. Olen heidän puolestaan aidosti onnellinen ja iloinen. Keskustelimme eilen tuttuun tapaan mm. odotuksesta, jatkuvasta väsymyksestä ja lähestyvistä rakenneultrista. Tykkään jutella näihin liittyvistä asioista, vaikka en itse olekaan enää ollut pitkään aikaan raskaana. Minulta löytyy sympatiaa esimerkiksi raskauspahoinvointia poteville kavereilleni, sillä […]

Meidän esikoispojan kuoleman jälkeen elämä muuttui täysin niin fyysisesti kuin henkisesti. Ja monella eri tavoin. Omat arvomaailmat ovat muuttuneet paljon – esimerkiksi raha ei enää nykyään minun arvojärjestyksessä kovin korkealle kohoa.  Myöskin suhtautuminen jokapäiväiseen arkeen ja lapsenhoitoon on kokenut kolauksen. Yritän elää hetkessä, sillä ikinä ei tiedä miten kauan meille on suotu aikaa. Olen myös […]

Sain äsken pojan unille, joten kävin keittämässä pikapikaa kahvit ja tulin hetkeksi tietokoneelle. Oli vauhdikas aamupäivä – on syöty kahteen otteeseen, imuroitu koko talo, ulkoiltu ja ruokittu kissa ja kanat. Talovahtina oleminen on ollut mukavaa. Tosin melko rankkaa, sillä olen yksin vastuussa pojasta. Iltaisin olen kyllä kieltämättä ollut melko poikki. Olen yrittänyt pojan päiväunien aikana […]

Juttelin eilen erään naisen kanssa, joka oli menettänyt tyttärensä ihan vähän aikaa sitten. Syynä oli sama sairaus johon meidänkin poikamme kuoli. Keskustelumme oli lämmin. Koin, että vastapuoli tiesi tasan tarkkaan kuinka helvetillisestä sairaudesta on kyse, ja miltä tuntuu kun mitään ei ole enää tehtävissä. Toki on surullista, että ylipäätään jouduimme tällaisia asioita käymään läpi. Mieluummin […]

Meidän poika syntyi 2.9.2016 puoli seitsemältä illalla. Tuolloin oli lämmin ja aurinkoinen syysilta. Pieni poika teki minut ja mieheni niin onnelliseksi 🙂  Tänään tuo poika täyttää kolme vuotta. On välillä vaikeaa kuvitella miltä hän tänään näyttäisi. Usein minusta tuntuu, että poika on minulle ikuisesti pieni, nelikuukautinen vauva. Vaikka surutyössä on menty paljonkin eteenpäin, niin syntymä- […]

Muuton yhteydessä jouduin käymään läpi hyllykön, jossa on esikoispoikamme viimeisiä päällään pitämiään vaatteita. Siellä on myös tutit, ultrakuvat, pehmolelut jne. Olen karttanut tätä hyllykköä kaksi vuotta. Ihan jo sen takia, että sattuu liikaa. Pojan kuoleman jälkeen menin useasti itkemään lastenhuoneeseen. Otin syliini  hyllyköstä nallehaalarin ja itkin. Ja raivosin. Montakohan kertaa mieheni joutui rauhoittelemaan minua? Aika […]

Poikamme täyttää pian vuoden. Lähes koko vuoden olen ajatellut, että poika luultavasti kuolee, ellen minä ole häntä hoitamassa. Aika hurja ajatus. Ja myöskin äärimmäisen stressaava ajatus. En oikein edes tiedä mistä tämä on päähäni tullut.  Olen nyt tietoisesti ryhtynyt harjoittelemaan vastuun antamista myös toisille – lähinnä miehelleni. Myös mummolle ja ukille. Eilen sain lähes kolme […]