Tällä hetkellä

Tällä hetkellä istun autossa. Poika nukahti päiväunille  ja mies on ratin takana. Ollaan matkalla takaisin Vantaalle. Nyt ulkona näkyy lunta, metsää ja järviä. Ihana ja kaunis Savo. Tämä on minulle rakas paikka. Muistan muuten todella hyvin sen kun ajoimme ensimmäistä kertaa mieheni kanssa Savoon. Oli kevät ja aurinko paistoi. Keskustelimme koko matkan ajan kaikesta maan ja taivaan väliltä. Välillä käsi kädessä. Miestä jännitti vanhempieni tapaaminen. Minä puolestaan olin hermona siitä, että mitä jos kaupunkilaispoika ei viihdykään maalla. Nuo pelot osoittautuivat turhiksi.

Tällä hetkellä haaveilen siitä, että ensi viikon työhaastattelu poikisi minulle töitä. Haaveilen asioiden loksahtamisesta paikoilleen. Ei pitkäaikaisesta työstä irtisanoutuminen ole  ainakaan vielä kaduttanut. Olen saanut energiaa ja hyvää mieltä siitä, että olen etsinyt uutta työtä.

Olen miettinyt myös lähestyviä synttäreitä. Täytän loppukuusta 32 vuotta. Olisi mukavaa tehdä tuolloin jotain kivaa ystävien kanssa. Tehdä vaikka yhdessä ruokaa, juoda pari lasia viiniä ja höpötellä niitä näitä. Parhaat ystäväni muuten ovat syntyneet pari päivää aiemmin kuin minä. Meidän äidit ja me tytöt olimme samaan aikaan Kuopion yliopistollisessa sairaalassa vuonna 1988. Melko pitkään ollaan siis tunnettu toisemme 😊 Seuraavat juhlat ovatkin sitten tiedossa maaliskuussa. Tuolloin mieheni ja Tobias täyttävät vuosia. Maaliskuussa on myös meidän kihlajaispäivä!

Hyvää ja kaunista sunnuntaipäivää kaikille! Toivottavasti saadaan pian lunta myös pk-seudulle ♥️

– Paula