Tämän hetken kuulumisia

Terkkuja sohvan nurkasta!

Poika nukkuu tällä hetkellä päiväunia, puoliso tekee töitään täältä kotoa käsin, ja minä vietän vapaapäivää omista töistäni. Korona ajoi meidätkin tilanteeseen, jossa vaadittiin paljon uusia järjestelyitä arkeen. Onneksi mies pystyy tekemään etänä töitään, ja minä tekemään tarvittaessa myös iltavuoroja, jolloin Tobiaksen hoito kotona onnistuu helpommin. Poika on siis nyt tauolla päivähoidosta jonkin aikaa. Onhan tämä järjestely välillä ollut haastavaa (lähinnä henkisesti!) mutta kaikkeen sopeutuu – ja täytyy nyt muistaa, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Koko perhe on ainakin toistaiseksi pysynyt terveenä, meillä on ruokaa, ja ennen kaikkea meillä on toisemme. Ulkonakin vielä saa liikkua, mikä ei ole kaikkialla tällä hetkellä enää mahdollista. Mitä sitten töiden suhteen tulee – mitä luultavimmin on tiedossa lomautuksia kuten valitettavan monelle muullekin. Puolisoni saa tietää ”kohtalostaan” tällä viikolla, itse en ole vielä saanut mitään tarkempaa tietoa.  Pyrin nyt kuitenkin olemaan stressaamatta liikaa etukäteen.

Valehtelisin jos väittäisin, ettei korona pelota minua. Kyllä se pelottaa, ja myös välillä ahdistaa. Olen helposti ahdistuvaa ihmistyyppiä, ja olen nyt joutunut rajoittamaan esimerkiksi iltapäivälehtien lukemista, sillä vielä viikko sitten luin otsikoita ihan neuroottisesti luoden itselleni todella huonon olon. Pelkään läheisteni puolesta (erityisesti riskiryhmässä olevien äitini ja pikkuveljeni) ja pohdin päivittäin miten kauan tämä epävarma tilanne oikein jatkuu. Niin täällä Suomessa kuin maailmalla. Miten kauan tämä hätätila kestää? Milloin voi taas tuntea olonsa turvalliseksi? Tuleeko tämä kriisi opettamaan meille ihmisille jotain? Nyt täytyykin oikeasti  tehdä parhaansa, pysytellä kotona, ja näin suojella toinen toistamme.

-Paula