Syön lähes aina aamupalaksi kaurapuuroa siemenillä, mustikoilla, hedelmillä ja MCT-öljyllä. Joskus puuro oksettaa ihan hirveästi mutta oon liian laiska miettimään jotakin muuta.

Kuluneen vuoden aikana olen hellittänyt vaatimuksissani, että syömäni ruoan pitäisi olla aina terveellistä ja ravintorikasta. Syy siihen on uupumus arjessa. Olen todella ruokakeskeinen, koska minulla on aina nälkä! Syön myös määrällisesti enemmän kuin muut. Jo syödessä  aamupalaa alan stressaamaan, että mitäköhän kohta pitää alkaa laittamaan lounaaksi?  Työhuoneella syödessäni lounasta panikoin, että kohta taas on nälkä ja pitää käydä lähikaupasta hakemassa välipalaa. Välipalatkin tuntuvat hyödyttömiltä ja minulle välipala tarkoittaakin aina kunnon syömistä, ei siis mitään omenaa ja kourallista pähkinöitä. Arkeni ei myöskään ole millään lailla yksinkertaista kun se koostuu niin monista pienistä osista, enkä koskaan tiedä missä mihinkin aikaan olen. Ikään kuin pitäisi olla kokoajan kaksi tuntia edellä nälkäänsä ja aikatauluaan.

Minä siis stressaan tosi paljon syömisestä, aikatauluista ja siitä, onko ravitsevaa (mielellään vegaanista) kasvisruokaa aina saatavilla kun nälkä yllättäen yllättää. Nälkäni kun ei tule pikkuhiljaa! Hetki sitten joku on kysynyt minulta, onko minulla nälkä, johon olen vastannut että ei. Viiden minuutin kuluttua kuitenkin yllättäen verensokerini laskevat nollaan. Tämä käy JOKA PÄIVÄ monta kertaa ja se on uuvuttavaa (lisäkseni kanssaeläjille).

Kun ymmärsin syömis-stressini pahentuneen, tajusin, että minun tulee muuttaa tapaani syödä. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen sallinut itselleni valmisruoat ilman huonoa omaatuntoa. Tämä taas vähentää päivittäistä stressiäni, näin tehden minulle hyvää. Jos mietin, syönkö mieluummin terveellisesti ja olen stressaantuneempi syömisestä vai syönkö joskus vähän epäterveellisemmin jonka ansiosta stressini vähenee, valitsen jälkimmäisen. Se on minulle terveellisempää! Nyt siis syön muutamana päivänä viikossa pakastepitsan tai hernekeittoa. Ehkä yhtenä päivänä ulkona ja loppuina teen helppoja suht terveellisiä perusmössöjä. En myöskään enää vältä vehnää kaikissa valinnoissa. Karkkia, suklaata, jätskiä ja muita herkkuja saa syödä kanssa mielin määrin.

Tuntuu hienolta, kun pystyy hellittämään. En myöskään huomaa olossani mitään selkeää eroa. Syömäni asiat eivät hirveästi vaikuta oloihini, kunhan vähän keskityn, että saan kaikkea tarvittavaa. Kasviksia ei voi koskaan syödä liikaa. Niistä käytän eniten porkkanaa, sipulia ja kaalia. Minulla on jääkaapissa aina tofua ja kuivakaapissa linssejä, riisinuudelia ja tomaattimurskaa. Rakastan kyllä syömistä ja erilaisia makuja, mutta en vain jaksa panostaa kummemmin kotikokkailussa. Maustan paljon tuorechilillä, inkiväärilä, korianterilla sekä käytän kasvisliemikuutioita. Kun on masentunut ja uupunut, on tärkeintä että syö.

Pahimpina päivinä olen vain keittänyt makaroonia ja lisännyt linssejä joukkoon. Tämän tyyppistä söin teininä paljonkin. Nykyään sentään paistaa aina mukaan sipulin ja maustaa hyvin. Aika pienin keinoin jostakin tosi yksinkertaisesta saa hyvinkin maukasta. Esim tässä ruoassa on paistettua tofua, sipulia ja valkosipulia, aasialaisia mausteita, gluteenitonta makaroonia ja salaattia. Kesti 10min tehdä ja oli hyvää. Käytän linssejä ennemmin kuin papuja, koska niissä on proteiinia paljon enemmän. Liikun kuitenkin paljon ja sekin tietysti vaikuttaa syömiseen.

Syön paljon kauraleipää välipalaksi. Yleensä yritän laittaa leivälle monipuolisia päällisiä. Tällaisella välipalalla elän ehkä 30min.

Tietysti, jos joku ravintorapeutti-guru osaisi kertoa minulle millainen ruoka olisi just minulle parasta, ettei verensokerini ailahtelisi näin kovasti, voisin panostaa sellaiseen ruokavalioon. Mutta tilanteeni ollessa mikä se nyt on, olen tällaiseenkin syömiseen tosi tyytyväinen.

Vielä sellaiset terveiset kaikille ihmisille, jotka jaksatte ruokkia itsenne lisäksi päivittäin vielä omat lapsenne tai jonkun muun: olette uskomattomia!