Syksyllä aloitin kahdeksan viikon hyväksyvään, tietoiseen läsnäoloon perustuvan kognitiivisen masennushoito-ohjelman. Sen voi tehdä kuka vain tämän kirjan ja cd:n avulla.  Täällä viikkoni 1, täällä 2, täällä 3, täällä 4 ja täällä 5.

Viikon 5 jälkeen jatkoin ohjelman loppuun, mutta en muistanut, jaksanut tai kerinnyt niistä täällä kirjoittaa. Tässä kuitenkin teille lyhyesti, joita tämä kiinnostaa (ja myös todiste siitä, että pidin lupaukseni.)

Viikolla 6 keskityttiin ajatteluun, erityisesti niihin ajatuksiin, joita herää epämiellyttävien tunteiden yhteydessä. Sen voin kertoa, että tällä viikolla oli erityisen paljon epämiellyttäviä tunteita, jotka johtuivat arkeni muuttumisesta. Jyri palasi pitkältä matkalta kotiin ja toisen ihmisen läsnäolo juuri löydetyssä rauhassa oli haastava. Meditoidessani mieleni vilisi enemmän kuin aikaisemmin. Meditaatiota oli yli 40 minuuttia päivittäin (ja nukahtelin usein). Tunteeni heittelivät ja olin ahdistunut. Ahdistuneessa tilanteessa olisi pitänyt keskittyä ajatuksiin joita nämä tunteet herättävät, mutta käytännössä ja kiehuvassa tilassa se on todella haastavaa. Toisinaan onnistuin muutaman sekunnin.

Viikolla 7 oli onneksi jo helpompaa kun totuin toisen läsnäoloon. Tällä viikolla pyrittiin meditointi tekemään joka toinen päivä ilman CD:n apua. Se ei tuntunut haastavalta kun harjoituksia on tehnyt jo niin kauan. Tietysti CD:n lukijan ääneen keskittyminen on yksi lisä-ärsyke ja tällöin ei eksy niin usein omiin ajatuksiinsa. Yksin tehdessä eksyy useammin suunnittelemaan ja murehtimaan. Kolmen minuutin hengähdystauko on kulkenut mukana viimeiset viikot, mutta sen suhteen olen ollut kaikista laiskin. Vaikka kirja painottaa sen tärkeyttä en itse ole sitä löytänyt. Ajattelinkin nyt, kun ohjelma on loppunut ja voin yhä jatkaa ohjelmaa omalla tavallani, voisin keskittyä yhden viikon vain siihen, jättäen pidemmät meditaatiot siksi aikaa pois. 

Kahdeksannella viikolla oli aikaa päättää, millä tavoin aikoo tulevaisuudessa jatkaa päivittäistä harjoitusta. Huomasin, että vähintään 20 minuutin meditaatio on minimi. Kun välistä on jäänyt päivä tai kaksi väliin, alkaa olo heti huononemaan. Stressi kasvaa silmissä. Yritän myös keskittyä usein tekemisissäni vain siihen, mitä olen tekemässä (kävely, hampaidenharjaus, tiskaus…). 

Nyt mentyäni ohjelman alusta loppuun, voin kyllä suositella sitä. Aloittaessani ohjelmaa olin aika pahasti masentunut ja elämässäni oli tapahtunut sellaisia asioita, joita on hankala hyväksyä. Tuntuu siltä, että tämä ohjelma pelasti minut pahimmalta. Aion jatkaa tätä ohjelmaa toivottavasti loppuelämäni, koska koen yhä olevani ihan alussa (enkä vieläkään osaa suhtautua hyväksyvämmin mm. selkävammaani tai lakiin HE/94/2015) ja tämä nyt vaan ihmeellisesti rauhoittaa ja muuttaa ihmistä.