Talo, jossa asun: leivinuunihuone ( tai vaatehuone tai läpikulkutila)
Pitkästä aikaa taloni esittely jatkuu!
Nyt vuorossa tila, jolla on monta funktiota. Tällä hetkellä toimii myös eteisenä, koska oikea eteinen on liian kylmä ulkovaatteiden säilytykseen. Tässä tilassa oli tänne muuttaessani toinen keittiö. Keittiöstä mentiin wc/saunatilaan. Nyt entisen wc-saunakompleksin kohdalla on wc ja portaat yläkertaan.
Näkymä eteisestä tultaessa:
Seinällä on Aino Louhen maalaus, jonka saimme Ainolta häälahjaksi. Kissa on oma akvarellimaalaukseni.
Vessan ovessa on lastenrattaista tutut puput.
Ikkunalla roikkuu tämänhetkinen (Ivanan) lempimekkoni. Neulotun koiraliivin sain ystävältä. Se on kanssa yksi lempprini vaikken sitä ole kuin kerran pitänyt päälläni.
Viimeisen vuoden aikana olen pyrkinyt eroon irtoroinasta. Jotkut aarteet saavat jäädä, kuten tämä koiratarjotin, jonka Ursula-tätini osti minulle Joutsenosta kirpparilta.
Yhteen aikaan keräilin joutsenia kun luulin käyttäväni niitä jossakin teoksessa. Kaikista muista olenkin luopunut paitsi tästä kultaisesta. Keltainen yöpöytä on perintöä isotädiltäni Einiltä. Sen on aikoinaan omistanut joku suomalainen kuuluisa näyttelijätär, en nyt muista kuka! Myös pahvinen pyöreä säilytyslaatikko on Einin jäämistöstä, siellä säilytän sukkahousuja ja legginssejä.
Tästä menee ovi makkariin, piti sulkea ovi kun heitin sinne kaikki roinat piiloon. Leivinuunin on rakentanut ystävämme Sampo. Siellä tulee tehtyä paljon ruokia aina talvisaikaan. Leivinuunin päällinen on kissan lempipaikka. Huone on yhä keskeneräinen: listoja ja seinien maalailua. Suuren remontin jälkeen ei oikeastaan edes huomaa tuollaisia, on vain niin kiitollinen siitä että on ylipäänsä lattia.
Viimeisenä vittumaisin. Vihaan tätä vaatekaappia. Kun alakerta valmistui oli oikeastaan ainoa sopiva paikka vaatekaapille tässä. Kaikki valmiit olivat kuitenkin tähän tilaan liian korkeita. Kuulimme remppamieheltämme Kabinet kaapeista, sieltä saisi tilattua juuri oikean korkuiset ja levyset. Hinta oli törkeä (2000e), mutta samoihin aikoihin saimme ennakkoperintöä ja päätimme ”sijoittaa” kaappiin. Kaappi tuli meille osissa ja heti Jyri menetti hermonsa kun huomasi, sen olevan halpis lastulevyä. Kokoaminen oli haastavaa. No jotenkin siinä onnistuimme. Ärsyttävästi kyllä osa ulos vedettävistä laatikoista liikkui jäykästi jo alusta asti. Olisi pitänyt valittaa heti- mutta aina ei vaan jaksa! Tänään vituttaa yhä enemmän kun tuo peiliovi ei pysy edes kiinni vaan mukavasti liukuu 30cm aina auki. ARGH! En suosittele.
Täältä voi lukea aiemmat talon esittelyt: