Syksy etenee kohti loppuaan, mies on saanut oman lääkärin, hoidot syöpätautien klinikalla ovat alkaneet. Kasvainta ja etäpesäkettä hoidetaan pelkällä sädetyksellä, jota varten on valmistettu miehen kasvojen tarkkojen mittojen mukaan maski kasvojen ja hartioiden päälle. Maskin tarkoitus on pitää asento sädetyksen aikana juuri oikeana.  Pään ja kaulan alueen syövän hoidossa sädehoito on keskeinen hoitomuoto. Säteily vaikuttaa erityisesti jakautumisvaiheen soluihin tuhoten siten hyvin syöpäsoluja. Sädehoitoa voidaan antaa joko yksinään tai leikkaukseen yhdistettynä. Hoito perustuu  yksilölliseen suunnitelmaan.  Lisäksi voidaan antaa solunsalpaajahoitoa tehostamaan hoidon vaikutusta, miehen hoitosuunnitelmaan se ei kuitenkaan kuulu. Mies on pelännyt ehkä eniten juuri solunsalpaajahoitoa arvellen, ettei selviäisi voimakkaista pahoinvoinneista.  Sädehoitoa annetaan kerran päivässä 7 viikon ajan. Yksi käynti kestää noin 15 minuuttia. Mies on saanut luvan pitää partansa, tosin maski joudutaan hoitojen edetessä uusimaan, koska on oletettavaa, että parta tulee vähitellen lähtemään ja maski muuttumaan liian suureksi.  

Olen valtavan huojentunut siitä, että miehen lääkäri on tunnustettu tämän syöpätyypin tutkija. Lisäksi ilmenee, että hän on kaunis nuori nainen, mikä tuntuu erityisen mukavalle miehen puolesta. Tuntuu lämmittävälle ajatella, että mies saa keskustella sairaudestaan kauniin, jotenkin ei-lääkärimäisen lääkärin kanssa. Kaikki mahdollinen ilo kohdatkoon nyt mieheni!

On hassu yhteensattuma, että oma työterveyslääkärini on miestä hoitavan lääkärin ystävä ja saman alan lääkäri. Elän tuolloin ehkä jonkinlaista shokkivaihetta, joka nähtävästi välittyy käytöksestäni. En oikein muuten osaa selittää oman työterveyslääkärini aivan erityistä halua paneutua omaan jaksamiseeni ja kertoa itsestään, suun alueen syövän tutkimuksesta jne.  Lääkäri kysyy, pelkäänkö itse sairastavani mitään tiettyä sairautta, se saattaisi kuulemma olla tyypillistä tässä tilanteessa. Kerron miettineeni mahdollisuutta, että itselläni olisi saman syöpätyypin kohdunkaulan muutoksia. Saan lähetteen gynegologille, yksi pienimmistä huolistani katoaa tulosten tultua.

Mies arvostaa valtavasti hoitajia, joita tapaa nyt päivittäin sädetyksessä. Naureskelemme yhdessä, että on hyvä valita iloisen väriset bokserit ja sukat hoitajien iloksi. Hoitoja varten vain nämä vaatteet jäävät päälle. Käyn ostamassa miehelle hassuilla kuvioilla varustettuja värikkäitä sukkia ja pantterikuviolliset  bokserit.  Hoidon ajaksi mies kiinnitetään liikkumattomaksi pöydälle, mikä aiheuttaa toisinaan lievää paniikkia miehessä. Hoitojen edetessä mies alkaa myös pelkäämään, ettei maski olisikaan sopivan kokoinen, ettei hän pysyisikään aloillaan, että sädetys osuisi väärään kohtaan. Toivon niin, että hän ottaisi pelkonsa puheeksi käydessään hoidoissa. Niin ei kuitenkaan tapahdu. Mietin, että hänen sisällään täytyy olla paljon hätää ja kuoleman pelkoa. Se ei kuitenkaan pukeudu sanoiksi, vaan näkyy pelkona ennen niin nauravissa silmissä.

Lääkäri on kertonut sädetyksen aiheuttavan useimmiten paljon kipuja suussa. Miestä on neuvottu varautumaan helposti nieltäviin, mietoihin, haaleina syötäviin ruokiin. Ennen ruokailua voi käyttää  limakalvopuudutetta, suuta kannattaa huuhdella keittosuolaliuoksella.  Lisäksi tarvitaan suuta kostuttavia tuotteita useita kertoja vuorokaudessa, kipulääkkeitä määrätään usealla reseptillä. Mies on hankkinut kaikki määrätyt reseptilääkkeet etukäteen, ne täyttävät yhden kokonaisen hyllyn keittiömme kaapista.  Koko hoitojakson aikana juuri minkäänlaisia kipuja ei ilmaannu, mikä lääkärin kertoman mukaan on hyvin harvinaista, mutta todella onnekas asia. Olimmehan lukeneet potilaista, joille on jouduttu laittamaan PEG-ruokintaletku vatsanpeitteiden läpi mahalaukkuun voimakkaiden, syömiseen liittyvien kipujen takia. Miehelle kerrotaan, että aiemmin tämä tehtiin rutiininomaisesti.

Minä noudatan vegaanista ruokavaliota, mikä vastaa omaa arvomaailmaani. Mies on aina rakastanut lihaa, eikä oikein usko, että muunlainen ruokavalio olisi riittävä. Jos olenkin aiemmin selvinnyt pienillä saarnauksilla asiasta, kasvaa ajatus punaisen lihan syönnistä nyt todella suuriin mittakaavoihin. Löydän tietoa, joka kertoo suusyövän ehkäisyssä keskeistä olevan mm monipuolinen ruokavalio ja tuoreet hedelmät, raa´at vihannekset ja kala suojaavat, kun taas runsas prosessoitujen lihatuotteiden syöminen lisää vaaraa sairastua. Mainitsen asiasta pari kertaa, mutta sitten nielen loput napinat. Valmistan miehelle päivittäin lopulta kahta ainoaa ruokaa, joita hän pystyy syömään, jauhelihakeittoa ja helmipuuroa mehukiisselin kanssa. Kyse ei ole kivuista, vaan makuaistin menetyksestä. Se miltä ruoka tuntuu suussa on nyt merkityksellistä. Ruokailu on silti yhä haasteellisempi hetki, mies joutuu pakottamaan itsensä nielemään ruokansa. Aika, jolloin kävimme lähikaupungimme ravintoloissa ja kahviloissa tuntuu kovin kaukaiselle. Ihmeellistä, miten mieli kuitenkin työntää monet vähemmän merkitykselliseltä tuntuvat tunteet jonnekin kauas ajatuksista. En tunnista kaipaavani menneitä ihania päiviä pienen kaupungin kujilla, käsi kädessä. Alan olemaan pelkän huolen ja pelon täyttämä.

Seuraavaksi odotamme loputtomalta tuntuvan ajan PET-kuvauksen tuloksia. Jokaisen pitkän päivän iltana seison yksin koirien kanssa pimeällä pihalla ja itken. Yritän rauhoittaa itseäni hengittämällä syvään, yritän näyttää rauhalliselle palatessani takaisin sisälle.

Ja sitten eräänä aivan tavallisena arkisena päivänä elämämme muuttuu peruuttamattomasti, palaamatta enää koskaan takaisin paikoilleen. Lääkäri soittaa miehelle ja mies soittaa minulle kertoen ensin hyvät uutiset, muu keho on puhdas, mutta ikävä kyllä kuvauksessa käytettävä radioaktiivinen merkkiaine on hakeutunut kielen tyveen, kyseessä on syöpä. Patti kaulalla on  etäpesäke.

Aika pysähtyy ympärilläni. Ei tässä näin pitänyt käydä. Minä olen vanhempi, minä kuolen ensin. Sinä olet aina siinä, sinä et lähde ennen minua! Miehen ääni tulee puhelimen kautta jostain kaukaa korviini, hän ei pelkää, hän on tiennyt koko ajan. 

Jään seisomaan syksyiselle pihalle. Tältäkö maisema näyttää, jos mies kuolee, häntä ei enää näy maisemassa, ei vaikka käännyn ympäri hitaasti ja tarkastelen koko pihan läpi. Itku ei pääse ulos. Siirryn sisälle ja googletan. ”Suomessa suusyövän 5 vuoden eloonjäämisennuste on miehillä 61 %.”