Päivä, jolloin saamme tietää patologin lausunnon kasvaimesta otetusta koepalasta lähenee. Mies ei ole halunnut etsiä tietoa, missä olenkin häntä pyrkinyt tukemaan. En halua, että hän lukee samat pahimmat mahdollisuudet tilanteesta, jotka itse osaan jo lähes ulkoa.

Työssä ollessani pysyn jotakuinkin toimintakykyisenä, joudun tarkkailemaan jaksamistani palauduttuani niin vähän aikaa sitten uupumuksesta. Kotiin palatessani kuuntelen miehen loputtomalta tuntuvia puheluita ystävien ja sukulaisten kanssa. Hän kertoo hyvin avoimesti sairastumisensa kaikki vaiheet jokaiselle ja saa paljon tukea puheluiden välityksellä. Mies on lopettanut vähäisetkin työnsä, jotka koronan takia olivatkin kuihtuneet kasaan.

Minä puolestani vaivun vähitellen yhä suuremman pelon valtaan kuunnellessani samat vaiheet yhä uudelleen ja uudelleen. Keskinäiseen kommunikaation ei tunnu löytyvän aikaa, mies kulkee puhelin kädessään, minä teen kotitöitä.

Sitten tulee päivä, jolloin lääkäri soittaa koepalan tulokset. Istumme olohuoneen sohvalla, puhelin on asetettu eteemme pöydälle, kaiutin päällä. Tulos on HPV-positiivinen. Kaikki muu menee itseltäni vähän ohitse. Tunnen valtavaa kiitollisuutta, mies on saanut paremman mahdollisuuden paranemiseen, en menetä ihmistä, joka on minulle niin rakas ja tärkeä!

Mies viettää päivänsä yksin kotona. Tai niin luulen, ehkä hän hetken viettikin.

Syksy etenee ja pian tulee päivä jolloin kielen tyviosasta otetaan koepala. Toimenpide tapahtuu paikallispuudutuksessa, eikä se aiheuta suuria ongelmia, syöminen ja puhe sujuvat melkein kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Mies ajattelee jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen, että muutos on poistettu samalla kokonaan. Kuulen hänen sairaanhoitajaystävänsä kertoneen, että yleensä muutokset pyritään poistamaan koepalan ottamisen yhteydessä  kokonaan. Mietin, onko kyse alueellisista eroista, toimitaanko eri puolilla Suomea eri tavoin. En kuitenkaan löydä yhtään viittausta siihen, että näin toimittaisiin. Mies jää pohtimaan, miksei hänen tapauksessaan koko muutosta poistettu.

Mietin, miksi mies ei kysy enempää käydessään vastaanotoilla ja toimenpiteissä ja yritän kannustaa häntä miettimään mieltään vaivaavia kysymyksiä ja ajatuksia ja laittamaan niitä paperille seuraavaa käyntiä varten. Miehelle tuntuu kuitenkin olevan tärkeintä säilyttää positiivinen asenne. En voisi kertoa, mitä tiedän mahdollisuuksista koepalan suhteen.

Lukemani perusteella olen käsittänyt, että kielen tyviosasta voisi löytyä joko HPV-positiivinen tai HPV-negatiivinen syöpä. HPV-positiivinen aiheuttaja on useimmiten korkean riskin HPV-tyyppi 16, joka on usein myös kohdunkaulan syövän aiheuttaja.  En ole terveydenhoitoalalle kouluttautunut, mutta lukemani perusteella jään käsitykseen, että näiden kahden välillä olen suuri ero. Hyvin lyhyesti kiteytettynä suurin ero ajatuksissani on arvio siitä, kuinka moni sairastuneista on elossa kolmen vuoden päästä taudin toteamisesta. HPV-positiiviseen sairastuneet ovat keskimäärin nuorempia ja heistä elossa on jopa 80%. HPV-negatiivisista taas elossa kolmen vuoden päästä on noin puolet. Sädehoitoannosten kerrotaan olevan yleensä suuria ja toisinaan tarvitaan erittäin vaikeita leikkauksia. Tästä tiedosta alkaa varsinainen helvetti mielessäni. Mies on käsittämättömän seesteinen ja positiivinen.

Jäämme odottamaan lääkärin soittoa tuloksista. Lakkaan nukkumasta, herään öisin painajaisiin, kuvittelen hetken nähneeni unta kunnes muistan: Painajaisesta on tullut osa elämäämme.