Isänpäivä sujui meillä kivasti kotona, kun mun ja Toffen perheet tuli vuorotellen meille. Kokkailtiin aamulla brunssi ja tarjolle laitettiin:
Vihersalaatti
Neljänviljan jyväsalaatti
Uuniporkkanat
Paistettuja Bean it -suikaleita
Feta-tomaattipiirakkaa
Lehtikaalisipsejä
Tuoretta leipää ja hummusta
Jälkkäriksi hedelmäsalaatti ja kaakaotaateleita
Näistä en ehtinyt edes kuvaa ottamaan, harmi! Tarjoilu oli simppeli, mutta toimiva. Tykkään järkkäillä brunsseja ja lounaita, mutta monimutkaisuus ahdistaa. Helpointa ja hauskinta on koota ”buffa”, jossa on jokaiselle jotakin. Muuta ohjelmaa meillä ei sitten ollutkaan. Masut täynnä höpöteltiin ja vähän pelailtiin mun perheen kanssa.
Iskä ja minäAnnoin iskälle lahjaksi hauskat Happy socks -sukat, heijastimen ja raaputusarvan, jota hän toivoi. Lahjaakin tärkeämpää mun mielestä on yhdessä viettää aikaa ja muistaa, miten tärkeä tyyppi iskä on <3 Me ollaan mun iskän kanssa tosi läheisiä ja jutellaan puhelimessa melkein joka päivä. Iskä on rento, hauska, saa mut hyvälle tuulelle ja on aina (liian) ajoissa. Isänpäivä on tärkeä päivä ja ihan yhtä tärkeää on toisen muistaminen myös arjessa.
Sunnuntaina kirjoitin tän syksyn lemppareista. Niitä ei ole aina ollut yhtä helppo löytää. Syksy ja pimeys ovat olleet mulle monta vuotta vaikeita juttuja. Valitsin, että tänä vuonna ei. Aikaisemmin en tykännyt yhtään lähteä ulos pimeän tultua ja yritin hoitaa päivän askareet aamulla ja päivällä. Pimeys on aiheuttanut minussa suurta väsymystä ja jopa jonkinlaista ahdistusta. Koulu- ja työjutut ovat tuntuneet raskailta, välillä jopa ylitsepääsemättömiltä tähän vuodenaikaan. Päätin tehdä asialle jotakin ja tähän mennessä hyvältä vaikuttaa. Tällä viikolla totesin kauppareissulla illalla, että on muuten pimeää, eikä haittaa yhtään.
Lintsin Valokarnevaali 2019
Mitä teen toisin?
Jo alkusyksystä muutin (yritin muuttaa) ajattelutapaani. En voi vaikuttaa siihen, että päivä on lyhyt Suomessa tähän aikaan vuodesta, mutta voin muuttaa suhtautumistani siihen. Napsautin selviytymismoodin päälle ja teen asioita samaan tyyliin, kuin kesälläkin. Toki tähän saattaa vaikuttaa se, että en ole ollut töissä pariin viikkoon Espanjan reissun ja sairasloman takia. Joka tapauksessa olo on energinen ja iloinen. Jopa innolla odotan seuraavaa maanantaita ja töiden alkua.
Selviytymiskeinot
Tuntuu vähän hölmöltä tehdä tällaista listaa, koska loppujen lopuksi kyse on hyvin paljon omasta asenteesta. Itseäni kuitenkin helpottaa konkreettisten asioiden läpikäynti esimerkiksi listan avulla.
Tarpeeksi unta: Tärkein kaikista, jota ilman en jaksa toteuttaa muitakaan tämän listan kohtia. Tarpeeksi unta tarkoittaa mulle vähintään 8h joka yö (jopa enemmän). Huomaan päivän aikana heti, jos en ole nukkunut tarpeeksi tai hyvin. Pyrin siihen, että olo herätessä on virkeä, vaikka kello soisi aikaisin. Silloin tällöin nukun myös pienet päiväunet. Olen myös pistänyt merkille, että unentarve kasvaa näin syksyllä ja talvea kohti mentäessä, jolloin uni on oman prioriteettilistan kärjessä.
Teen, enkä meinaa tehdä: Mulle ominainen piirre, josta pidän kaikin voimin kiinni. Jos olen oikeasti väsynyt, lepään, mutta muuten tykkään saada asioita aikaan. Pidän arkipäivät sellaisina, etten ole illalla kuin jyrän alle jäänyt. Sopiva määrä töitä, treeniä ja askareita päivässä pitää virkeänä kuitenkaan kuormittamatta liikaa.
Herkkulakko: Tänä vuonna olemme Toffen kanssa kokeeksi marraskuun herkkulakossa. Vaikka syön terveellisesti ja monipuolisesti, olen sokerihiiri ja välillä herkuttelu lähtee lapasesta. Uskon, että pieni irtautuminen jäätelöstä ja karkista tekee just nyt hyvää ja muutaman viikon päästä joulutortutkin maistuvat paremmalle.
Ehkä näillä eväillä taittuu tämä kaamos. Tunnen henkilöitä, jotka nauttivat piemistä illoista ja syksystä. Itse en tähän joukkoon todellakaan kuulu, mutta yritän kovasti ymmärtää ja ottaa vaikutteita 😀 Kumpaan joukkoon sä kuulut ja onko pimeys sulle väsymystä vai iloa aiheuttava juttu?
