Torstai-illan kuulumisia

Tänään olen ollut iltavuorossa jälleen. Oli taas ihan koko ajan jotain hommaa. Ennen iltavuoroa ehdin maksaa laskuja. Eli siis tili tuli ja voi sanoa, että melkein menikin. Niin kuin jo eilen kirjoitinkin niin kyllä sairaanhoitajan palkka yhden ihmisen elättämiseen riittää. Kahta tai kolmea aikuista ihmistä sillä ei pysty elättämään. Niin kuin minä olen useamman vuoden ajan tehnyt.

Nyt on tilanne alkanut pikkuhiljaa hellittää ja olen ihan varma, että kohta pärjään hyvin tuloillani ja rahaa alkaa jäädä säästöönkin. Eli siis nyt en vaan välitä yhtään siitä, kuinka minulle naureskellaan, kun en ole saanut säästettyä pienestä palkastani itselleni puskuria.

Onneksi sen sijaan olen käyttänyt rahani elämiseen ja elämänlaadun kohentamiseen. Ei mitkään säästöt korvaa sitä, että on jättänyt elämättä tai on vaan pihistellyt kaikessa. Ei kyllä voisi vähempää kiinnostaa se, kuinka paljon joku toinen on saanut säästettyä. Mitä sitten, vaikka sinulla olisikin säästössä rahaa? Minua se ei voisi vähempää kiinnostaa. Ihminen, joka on säästänyt paljon rahaa ei ole yhtään sen parempi kuin sellainen, joka ei ole saanut säästettyä. Enkä siis todellakaan ole edes yhtään kateellinen toisten säästöistä. Mitäpä niistä!

Minun puolestani jokainen käyttäköön rahansa  ihan miten haluaa. Paitsi tietenkin, jos asuu kanssani samassa taloudessa. Sen jälkeen, kun poika muuttaa omaan asuntoonsa en todellakaan ikinä enää elätä ketään muuta kuin itseäni. Onneksi miesystäväni ei tällaista kuvittele ikinä tapahtuvankaan. Silloin, kun olemme yhdessä, maksamme puoliksi kaikki kulut. Ainakin noin suurin piirtein. Kuka nyt kuitenkaan aina kaikkea laskee centilleen. Kunhan nyt suurin piirtein ollaan tasapuolisia.

Tässä minun ajatuksiani rahasta juuri nyt!

Nähdään!

-Sanna-