Edelleen negatiivinen sekä oireeton

Kylläpä on ollutkin pitkä päivä, vaikka olen periaatteessa koko ajan pyrkinyt jollain tavalla itseäni viihdyttämään. Olen katsellut telkkua, pelannut, kuunnellut kirjaa ja ulkonakin kävin. Huomaan, että en samalla lailla nauti tekemisistä vaan kaikki tuntuu vähän niin kuin täytteeltä. Ja taustalla mielessä koko ajan se sunnuntain altistuminen. Laskeskelin, että luulisi oireiden tai positiivisen tuloksen tulevan ihan lähipäivinä, jos on tullakseen. Ja sitten minun onkin aika mennä viralliseen testiin. Ihan vaan töiden takia. Mutta siis kysyn kyllä ohjeet esimieheltä tämän asian puitteissa, mutta en vielä. Seuraavan kerran töihin pitäisi mennä viikon päästä. Joten siihen on vielä aikaa.

Pohdin ihan liikaa sitä, että jos tulee positiivinen tulos niin kuinka vakavia oireita minulle tulee. Ja selviänkö hengissä. Vaikka enpä taida kuitenkaan kolmen rokotteeni ja hyvän vastustuskykyni vuoksi ehkäpä kuitenkaan olla kaikkein suurimmassa vaarassa. Lihastakin on ja verensokeritkin ihan ok. Olen juonut nyt vihreätä teetä ja syönyt kevyesti ja monipuolisesti. Enkä ole rehkinyt yhtään. Mutta siis pyrkinyt kuitenkin olemaan löhöämättä pitkiä aikoja putkeen.

Kyllä tässä vähän hulluksi tulee, kun täällä yksin on. On eri asia valita olla näin kuin se, että nyt tavallaan joutuu olemaan tällä tavalla. Mutta onhan se minulle selvää, että en muita halua altistaa. Tunnen vastuuni tässä asiassa. Ja enköhän minäkin tämän kestä siinä missä joku muukin saman kokenut.

Hyvää yötä ja nähdään!

-Sanna-