Aika kuluu kuin siivillä

Tuntuu, että tämä vapaapäivä on taas kulunut nopeasti. Hoidin asioita ja lapset kävivät täällä. Syötiin yhdessä ja pelattiin korttia. Katseltiin telkkua ja juteltiin. Lasten lähdettyä tiskasin tiskit ja olen täällä taas yksin hiljaisuudessa. Mutta siis näin elämän kuuluu mennäkin. Ja hyvä niin, että meneekin.

Tänään katselin YleAreenasta Outlanderin 6. kautta. Alku on tuntunut minusta jotenkin aiempaa vaisummalta. Odotan jotenkin, että he kaikki vielä päätyvät takaisin 1970-luvulle Skotlantiin. Ja tietty ottavat rakkaat mukaansa. Mutta saapi nähdä, miten tulee käymään.

Taidan tästä mennä jo pötköttelemään, kun ei ole oikeastaan mitään ihmeempää kirjoitettavaa. Kuuntelen vielä kirjaa Elä enemmän ja stressaa vähemmän. Tämä sopii minulle hyvin. Kunpa osaisinkin elää niin, että en stressaisi mistään. Mutta aina sitä jotain stressattavaa on kuitenkin olemassa. Jos ei työ niin sitten jokin muu asia. Ja niitähän tietty aina riittää ja tulee koko ajan uusia. Koskaan ei varmasti elämä ole liian helppoa.

Mutta siis en halua valittaa nyt mistään, joten asiat ovat niin kuin ovat ja minä elän sitten sen mukaan, mitä minulla milloinkin on. Sellaista se elämä on.

Hyvää yötä!

-Sanna-