Edelleen vaan kohti loppiaista
Nyt voin kertoa ylpeänä, että tänään tein ennen iltapalaa 7 min hiitjumpan. Joka oli siis tosi helppo, mutta vie minua taas eteenpäin. Kohta taas jumppaan todella. Paitsi, jos tulee rajoituksia jumppaamiseen, sitä ei vielä tiedä.
Tällä hetkellä minua harmittaa, että annoin tänään vähän liiankin fiksun lausunnon eräässä asiassa. Asialistani piti olla paljon pidempi, mutta tietoisesti karsin siitä pois tiettyjä asioita enkä sanonut ääneen henkilökohtaista salaisuuttani. Salaisuutta, josta en edes halua puhua vielä kenenkään ulkopuolisen kanssa. Se on minulle hieman arka asia. No, minä en ole paras valinta siihen asiaan, mitä lausunto koski. On sopivampia ja parempia ja todellakaan en halua mennä mihinkään heti sanomaan, että anteeksi vaan minulla on sitä ja tätä rajoitetta jne. Joutuisin heti huonoon valoon.
No, sille en voi mitään, jos tulen valituksi, vaikka se mitä haen on ihan päinvastaista. Sitten vaan tarvitsee kärsiä ja kitua. Tulla onnettomaksi, kun ihan väärään suuntaan joutuu. Vähemmästäkin masentuu. Ja tosiaan kaikille ei tätä haittaa siitä asiasta todellakaan tule. Tiedän, sen koska minulla on tarpeeksi hyvä ammattitaito tunnistaa juuri näitä asioita.
Tällä hetkellä haluan, että kaikki olisi mahdollisimman samanlaista. Sellaista, että jaksan pitää itsestäni huolta ja valmistautua siihen, että kaikki sujuu hyvin. Haluan, että henkilökohtainen toiveeni toteutuisi pian. Sillä aikaa ei ole liikaa jäljellä minun tapauksessani.
Mutta siis ymmärränhän minä toki, että kaikilla muillakin voi olla toiveita ja rajoitteita. En minä ole ainoa. Joskus tosin tuntuu, että monilla on kovin itsekeskeisiä ajatuksia juuri siitä omasta tilanteestaan ja eivät yhtään näe sitä, mikä on jonkun toisen tilanne itseen verrattuna. Olen mielestäni realistinen oman tilanteeni suhteen ja näen myös sen toisten tilanteen. Joku toinen voi tosin ajatella minusta ihan eri tavalla.
Tämä tästä tämän päivän harmituksesta. Vielä hammaspesut ja tiskit. Sitten jo nukkumaan.
Hyvää yötä ja nähdään!
-Sanna-