Joulukuun ensimmäinen

Kylläpä taas väsyttää aamuvuoron jälkeen. Aamulla meinasin nukkua pommiin. Mutta ehdin onneksi syödäkin ennen kun piti lähteä liikkeelle. Ehdin myös avata ja raaputtaa joulukalenterieni luukut. Nivean kalenterista löytyi kasvojen kuorintavoide. Testaan sitä vasta ensi viikolla. Ja  Veikkauksen kalenterissa oli joulupukin kuva. Kyllä on jännää aikaa tämä joulunodotus. Vähän kuin lapsena.

Aamulla töihin mennessäni minulta hajosi kertakäyttömaski ja minulla ei ollut toista maskia, joten olin maskittomana bussissa. Olipa alaston olo. Maskin käyttöön alkaa olla jo aika turtunut.

Töissä oli ihan kiva päivä ja yritin parhaani, jotta saadaan taas potilaiden asioita eteenpäin. Kotiin tullessa oli yhtä pimeää kuin aamulla. Nyt istuskelen taas sohvalla ja tykkään kirjoittaa tätä postausta. Loppuillan katselen telkkua ja ennen nukahtamista kuuntelen Elly Griffithsin Siniviittaista naista, joka on 8.osa Ruth Galloway- mysteeria. Välillä on kiva kuunnella dekkaria.

Mitään uutta elämässäni ei tällä hetkellä oikeastaan ole. Mutta tykkäänkin elämästäni juuri tällaisena kuin se nyt on. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Ihanaa on juuri tämä epätäydellinen elämäni. Ehkä jotkut asiat voisivat olla paremmin, mutta en valita niistä nyt.

Nähdään!

-Sanna-