Kehoa kuunnellen ja järkeä käyttäen

Olen mielestäni hyvin oppinut kuuntelemaan kehoani. Aina ei tosin ole mahdollista tehdä niin kuin keho haluaa. Mutta silloin, kun voin valita niin valitsen aina sen, mitä keho haluaa. Tänään esim. en nyt kaivannutkaan lepoa herättyäni vaan halusin toimintaa. Pelailin vähän yhtä peliä ja sen jälkeen jumppasin hiitjumpan, ylävartalojumpan ja vielä pienen helpon jumpan päätteeksi.

Tuntui hyvältä tehdä nämä jumpat juuri nyt. Niiden jälkeen suihkuttelin hiet pois ja söin. Ja nyt sitten taas vähän ylös jotain tästä päivästä. Mitään ihmeitä ei ole tänään tapahtunut. Normaalia arkista aherrusta vielä yhden vuoron verran edessä. Ja senhän nyt sitten jaksaa kyllä helposti. Kohta alkaa vapaat. Jee!

Minulta pyydettiin, että tekisin minun päivä postauksen. Joku oli kiinnostunut siitä, mitä teen työkseni. Työ on minulla sellainen asia, minkä pidän poissa täältä blogista. Työasioita ei täällä voi pohtia. Siihen syynä vaitiolovelvollisuus. Teen sellaista työtä, mistä ei voi kertoa täällä blogissa. Voin kertoa lähinnä vain omasta jaksamisestani ja fiiliksistäni, mutta en mistään työasioista. Vain minun oma elämäni on täällä blogissa esillä.

Olen hoitaja ja hoidan ikääntyneitä mielenterveyspotilaita. Se on se, minkä voin kertoa. Enempää en kerro. Mutta siis eihän tämä haittaa ollenkaan sillä suurin osa varmastikin on kiinnostunut seuraamaan minun ajatuksiani ja tunteitani sekä mitä teen vapaa-ajallani. Vaikka toki ymmärrän, että minun elämäni saattaa välillä olla aika tylsää, kun siinä ei ole jatkuvaa haastetta esim. ajankäytössä ja ihmissuhteissa. Elän aika tasaista aikuisen ihmisen elämää, jossa ruuhkavuodet ovat jääneet jo taakse ja vaihdevuodetkin ovat vasta tulossa. Tämä on niin ihanaa 40+ elämää ilman pieniä lapsia ja mielialanvaihteluita. Täytyy nauttia niin kauan kuin tätä jatkuu. Valitettavasti tiedostan hyvin, että mikään ei ole ikuista. Ei siis edes tämä vaihe.

Nähdään taas!

-Sanna-