Kevään aikana sain ajatella asioitani rauhassa

Minulle on aina ollut tärkeää se, että olen saanut rauhassa miettiä omia asioitani  ja suunnitella tulevaa. Tänä keväänä minulla tällaista aikaa on ollutkin paljon enemmän kuin koskaan ennen. Yhtäkkiä vapaa-ajalla ei ollutkaan muuta tekemistä kuin pysyä kotona.

Ehdin miettiä, että mitä kaikkea teen sitten, kun yhteiskunta taas avautuu. Eli mitä haluan takaisin vanhasta elämästäni. Ja nyt huomaan, että kyllä vain haluan jatkaa elämääni juuri sellaisena kuin se olikin ennen koronaa. Kesäkuun alusta olen tehnyt kaikkea sellaista mitä ennenkin tein rajoitukset huomioiden. Huomaan olevani onnellinen, kun pystyn jälleen tapaamaan miesystävääni, poikaani, vanhempiani, sisaruksiani ja ystäviäni.

Minä myös tykkään kodin ulkopuolisista huveista ja olenkin käynyt jo paljon sellaisissa paikoissa, missä on lupa käydä. Huomaan olevani näistä kaikista virkistyneempi kuin siitä, että aina vaan pysyn kotona.

Kiitollinen olen siitä, että korona-aikaan kuuluin siihen ryhmään, joka sai olla liikkeellä ja käydä fyysisesti töissä. Olisin varmastikin ehtinyt ajatella ihan liikaa, jos olisin ollut etätöissä kotona. Tällä hetkellä työpaikalla iloitsen siitä, että potilaat saavat vihdoin tavata läheisiään. Mielelläni järjestän heille mahdollisuuden tavata toisiaan.

Kevään aikana olen myös ehtinyt enemmän kuunnella kirjoja, katsella tv:tä ja jumpata. Näitä harrastuksia olen pystynyt jatkamaankin kesällä. Tosin tv:tä olen kesäkuussa katsellut taas vähemmän.

Elämä alkaa olla melkein niin kuin ennen ja hyvä niin!

Nähdään!

-Sanna-

Kuva on Pixabaysta.