Lauantai-illan ajatuksia

Tänään piti olla tyttöjen ilta. Olisin tavannut vanhoja ystäviä. Mutta se tapaaminen sitten kuitenkin peruuntui. Ehkä tosiaan järkevämpää olla näkemättä livenä vielä. Ehtiihän sitä kai myöhemminkin. Tämä on nyt tätä aikaa.

Mitä sitten tein lauantai-iltana yksinäni. Työpäivän jälkeen kävin hakemassa Subwaysta salaatin ja jääteen mukaani kotiin. Söin ja kävin suihkussa. Ja arvatkaas mitä sitten tein? No, menin tietysti päiväunille. Nukuinkin siinä sitten pari tuntia. Herättyäni tunsin olevani ihan pätsissä. Ikkunat ja ovet olivat kiinni. Hikoilin niin, että mielessäni oli todellakin uimaranta. Lähdin sinne kävellen.

Vesi oli tänään virkistävämpää kuin eilen ja ilta-aurinkokin näyttäytyi. Kotiin lähtiessäni ostin grilliltä mukaani kuuman koiran. Söin sen kotona ja kävin taas suihkussa. Nyt sitten kirjoittelen ja katson varmastikin vielä Youngeria. Menen nukkumaan, kun alkaa väsyttää.

Mun elämä on aika lailla saman toistoa päivästä toiseen. Mutta kenelläpä ei olisi. Onneksi vuorotyö tuo vaihtelua niin, että aina ei kaikki mene ihan samalla tavalla.

Miestä tuli tänään ikävä. Olisi ollut kiva treffata juuri nyt. Hyvin olisi ehtinyt. No, kyllä ne treffitkin taas ovat tulossa. Tätä tämä etäsuhde on. On rakkautta ja sitten myös paljon omaa aikaa. Oma aika on kyllä hyväksi minulle oltuani lähes koko aikuisen elämäni ajan yksinhuoltaja. Enkä koe olevani mitenkään erityisen yksinäinen. Keksin kyllä tekemistä aina. Ja joskus on ihan kivaa olla tekemättä yhtään mitään.

Hyvää illanjatkoa ja hyvää yötä teille!

Nähdään!

-Sanna-