Maanantaina on jo vähän pirteämpi olo

Uusi viikko on alkanut ja toivottavasti saadaan paljon hyviä asioita aikaiseksi tällä viikolla. Itse yritän ainakin parhaani, jotta saan toisillekin hyvän olon. Itselläni on menkat lopuillaan ja olo alkaa olla jo normaalimpi. Miten mieli aina menkkojen aikaan meneekin matalaksi, vaikka mitään syytä ei oikeastaan ole.

Tai siis on mulla joitakin aika isojakin huolenaiheita taustalla, mutta ne ovat sellaisia asioita, joihin en voi oikeastaan tällä hetkellä vaikuttaa, joten en märehdi niitä vaan annan niiden vaan olla siellä taustalla ja yritän elää mahdollisimman normaalia elämää. Kyllä minä selviän vielä näistä asioista.

Elämä menee eteenpäin päivä kerrallaan omalla painollaan. Vietän viimeisiä hetkiä tässä asunnossa niin, että poika asuu vielä kotona. Toisaalta haikeata, mutta kyllä kumpikin odottaa, että poika saa oman asunnon. Se on sitä normaalia irti päästämistä lapsesta juuri sopivaan aikaan. Niin että kummallekaan ei jää pahaa mieltä siitä, että lapsi on omillaan. Ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Näin on juuri hyvä.

Miestä on ikävä. No, kyllähän me taas nähdään. On jo treffit sovittu. Ja ehkä aletaan nähdä useamminkin tulevaisuudessa. Onhan se mun elämä muuten aika yksinäistä. Mutta onneksi ihan aina ei tarvi olla yksin. Miten hyvältä tuntuukaan rakkaan hellä kosketus, katse ja hymy. On ihanaa tuntea itsensä edes joskus rakastetuksi.

Tänään taas perinteisesti tuijotan televisiota ja kuuntelen kirjaa ennen kuin uni tulee. Ex-onnelliset ainakin on ihan hauskaa katseltavaa.

Nähdään!

-Sanna-