Millainen olit lapsena?

Synnyin v.1977 elokuussa vanhempieni ensimmäiseksi lapseksi. Vanhempani olivat kovin nuoria kun synnyin. Molemmat hieman yli 20 vuotiaita. Tästä huolimatta minusta ei tullut syrjäytynyttä eikä rikollista vaan ihan tavallinen sairaanhoitaja, jolla on kaksi omaakin jo aikuista lasta. Niin ja maksan ihan hyvin verorahoja silloiseen ja nykyiseen kotikuntaani.

Olin lapsena ehkä hieman pikkuvanha ja näsäviisas. Itsepäisyyttäkin löytyi. En ollut yhtään sellainen, joka tekee tyhmyyksiä, kun toiset sanovat niin. En ollut siis mitenkään erityisen suosittu kaveri. Vaikka minulla oli kyllä kavereitakin. Seuraa löytyi ainakin aina kotoa, sillä minulla on vain 1,5 v itseäni nuorempi sisko.

Lapsena tykkäsin ulkoilusta, lukemisesta, musiikista ja tv-sarjoista. Leikin mielelläni nukketalolla ja barbeilla. Tykkäsin myös väritellä ja tehdä askarteluja sekä lasten käsitöitä, missä käytettiin ihan oikeata neulaa. Ja olihan minullakin legoja niin tuli sitäkin taitoa sitten harjoitettua.

Lapsena vietin paljon aikaa myös sukulaisten kanssa. Mummojen, tätien ja serkkujen kanssa oppi myös paljon kaikkea tärkeää. Lapsuuteni ei ehkä ollut täydellinen, mutta ei erityisen huonokaan. Siihen toivat huonoutta lähinnä koulukiusaajat. Ilman heitä olisin ollut iloisempi. Kiusaaminen jätti ikuiset jäljet. Mutta elämä jatkui silti enkä jäänyt ilman mitään tärkeää.

Realistista muistelua tänään. Hyvää viikonloppua!

Nähdään!

-Sanna-