Minun isäni…

Kun minä synnyin vuonna 1977 niin olin vanhempieni ensimmäinen lapsi. Vanhempani olivat nuoria, isä 22 v ja äiti 21 v. Isäni on monta kertaa kertonut minulle, kuinka ainutlaatuinen kokemus tämä oli ja miten tarkasti minun hengittämisiäni tuli seurattua. Olin isän pikku prinsessa.

Lapsuudestani muistan isän tehneen paljon töitä, mutta hän myös hoiti minua ja sisaruksiani äidin ollessa töissä. Vapaa-ajallaan isä harrasti monipuolisesti urheilua. Hän urheili itse ja penkkiurheili sen lisäksi. Isä myös seurasi aktiivisesti uutisia. Isä opetti minut pelaamaan shakkia.

Lapsena olin usein urheilukentällä tai tennistä pelaamassa. Kävimme myös usein autokaupoissa. Isä osti meille lapsille lähes joka päivä jäätelöä. Sehän on urheilijoiden herkkua. Tykkään vieläkin jäätelöstä.

Isä yritti varmastikin parhaansa, että meillä olisi asiat hyvin. Ja niinhän meillä lapsilla periaatteessa onkin. Kaikilla neljällä on ammatit, vakituiset työt ja lapsenlapsiakin jo yhteensä kuusi kappaletta, joista kaksi on aikuista.

Tänään kävin katsomassa isääni kahvittelun merkeissä. On kiva, että isä vielä on täällä. Toivottavasti on vielä monta isänpäivää edessä ja toivon, että isä näkee vielä joskus neljännenkin sukupolven edustajan.

Nähdään!

-Sanna-