Mistä olen ylpeä…

Äkkiseltään, kun ajattelee niin en oikein tiedä, mistä olisin erityisen ylpeä. Lapsista nyt tietenkin, mutta sekin on niin tavallista ja tyypillistä, että näin vastataan. Kukapa nyt ei olisi ylpeä omista lapsistaan. Joten ei siitä sen enempää.

Ehkä voisin olla ylpeä siitä, että olen jaksanut opiskella sairaanhoitajaksi ja jaksanut ihan tehdäkin tätä matalapalkkaista raskasta työtäni vuodesta toiseen. Mutta sekin on aika tyypillistä ja tavallista ylpeyttä.

Ihmissuhteillani en aina voi ylpeillä. Minulla ei ole pitkään kestänyttä avioliittoa. Minulla on sen sijaan itselleni sopiva mies, jonka kanssa ei ole juurikaan riitoja. Ja haluan olla muutenkin ihmisille kiva ja ystävällinen kaveri. Elää niin etten vaikeuta itseni ja rakkaideni elämää.

Raha-asioilla en pysty ylpeilemään. Mutta ehkä ne vielä joku päivä ovat paremmalla mallilla. Enkä siis halua sotkea niihin ketään muuta kuin itseni. En siis lainaa mieheltä enkä halua kenenkään takauksia mihinkään. Hoidan itse omat sotkuni.

Tästä blogista voin olla ylpeä. Blogilla menee hyvin ja se on tärkeä minulle ja ehkä joillekin muillekin. Tykkään kirjoittaa joka päivä ja mennä aina tavallaan vähän eteenpäin omien ajatusteni ja asioideni kanssa. Päivä kerrallaan kohti sitä unelmaelämää.

Mistä sinä olet ylpeä?

Nähdään!

-Sanna-

 

Kuva on Pixabaysta!