Miten minusta tuli bloggaaja?
Joitakin vuosia sitten aloitin pitämään blogia, mutta minulla ei tuolloin oikein ollut tarpeeksi tietoa blogin pitämisestä. Osasin toki kirjoittaa omia ajatuksiani ja tunteitani sujuvasti. Ja jotenkin motivaationi hiipui, kun huomasin itselleni alkavan tulla negatiivisia ajatuksia blogin pitämisestä. En tuolloin vielä tajunnut hakeutua blogiyhteisöön enkä osannut markkinoida blogiani.
Olinkin sitten muutaman vuoden pitämättä blogia, mutta ajatuksissa kyti kuitenkin toive siitä, että voisin vielä pitää blogia. Syksyllä 2017 huomasin Me Naisten nettisivuilla ilmoituksen, jossa lukijoille annettiin mahdollisuus perustaa blogi. Jotenkin silloin tajusin, että nyt tuossa on minun mahdollisuuteni aloittaa blogi.
Ensin ajattelin, että kirjoittelen anonyyminä. Tarkoitus oli kirjoittaa omaan työhöni liittyvistä epäkohdista ja epäoikeudenmukaisuuksista. Olin tuolloin kesän jälkeen todella kyllästynyt työhöni. Tunsin tarvitsevani jotain muutakin tekemistä kuin jatkuvaa huonokuntoisten potilaiden avustamista.
Aluksi en kirjoittanutkaan kovin usein. En vain jaksanut ja ehtinyt. Sitten minuun otettiin sähköpostitse yhteyttä Me Naisten toimituksesta ja kysyttiin, haluanko mukaan blogiyhteisön ryhmään, jonka tavoitteena oli kehittää meitä blogiyhteisön bloggaajia. Aloin innostua blogin pitämisestä ja tuossa vaiheessa työpaikalla oli menossa vähemmän avustettava vaihe, joten aloin jaksaa kirjoittaa ja päätin alkaa kirjoittaa vain omasta elämästäni.
Vähitellen opin tekemään parempia postauksia ja markkinoimaan niitä. Tein kuitenkin sen virheen, että aloin jakaa postauksiani eräässä naisten Facebook ryhmässä usein saadakseni lisää lukijoita. Koen, että siellä ryhmässä on kiusaamista. Monet muutkin ovat antaneet samansuuntaista palautetta. Luulisi hyväosaisten naisten osaavan käyttäytyä hieman paremmin. Mutta luulo ei ole aina tiedon väärtti.
Kaikki meni blogin suhteen ihan hyvin viime syksyyn asti. Tuolloin yhtäkkiä blogiyhteisö hiljeni eikä meillä ollut enää ohjausta eikä mitään muutakaan. Tuolloin tajusin tietty, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Jatkoin blogin pitämistä silti. Minulla oli tavoitteena edetä blogilistalla koko ajan parempaan sijoitukseen ja siksi aloin pitää päivittäin blogia. Koen toki myös, että se antaa minulle parempaa psyykkistä vointia.
Sitten tuli se minua järkyttänyt ilmoitus, että blogiyhteisöllä ei ole enää tulevaisuutta. Aloin miettiä, mitä teen blogini suhteen. Työputken aikana en ehtinyt kuin tehdä postauksia. Mutta heti ensimmäisenä vapaapäivänäni päätin lopettaa Elämän keskivaiheilla blogin päivittämisen. Aloitin heti välittömästi täällä tämän uuden blogini, jotta lukijani saavat heti jatkaa seuraamista täällä. Aloitin uudella nimellä tämän blogin, koska se sopi mielestäni hyvin tähän muutostilanteeseen.
Miksi sitten valitsin juuri tämän yhteisön? Tämä tuntui sopivalta ja täällä saa pitää ilmaiseksi blogia. Ei haittaa yhtään, vaikka periaatteessa aloitan ihan alusta uudestaan. Minä olen tottunut tekemään töitä ja aloittamaan alusta, joten pääasia, että saan jatkaa blogin pitämistä ja saan siitä hyvinvointia itselleni ja siinä sivussa muillekin. Ammattibloggaaja en tietenkään ole. Enkä kuvittele sellaiseksi tulevanikaan.
Toivottavasti silti tykkäät lukea postauksiani jatkossakin!
Nähdään!
-Sanna –