Olisihan se kivaa, kun aina saisi kaiken

Taas on tässä kulunut viikko kirjoittamatta blogia. Ei ole ollut oikeastaan sellaista kirjoitusfiilistä kuin aiemmin. Tällä hetkellä tuntuu usein väsyttävän ja tekee mieli tehdä kaikkea muuta kuin kirjoittaa.

Mielessä on paljon asioita, joita haluaisin elämääni. En tiedä toteutuuko näistä asioista mikään tänä keväänä tai ehkä koskaan. Osiin asioista voin vaikuttaa, toisiin en. Itse en ole epävakaa yhtään, mutta esim. maailmantilanne tai koronavirustilanne ovat jatkuvasti kovin epävakaassa tilassa. Ja ne vaikuttavat näihin minun asioihini kyllä.

Olisi kyllä kivaa saada se kaikki, mitä juuri nyt haluan. Olisin onnellinen, jos tämä tapahtuisi. Kevään etenemistä odotellessa sitä sitten vain elää eteenpäin niin kuin aina ennenkin.

Minulla on nyt tässä neljä päivää vapaata. Tänään kävin kampaajalla. Nyt on hiukset siistitty ja kampaaja teki minulle kauniin letin. Itse olen huono tekemään lettejä. Mitään väriä en hiuksiini laittanut. Ei minua haittaa alkava harmaantuminen. Olenhan jo oikeastaan mummoiässä, kun lapsetkin jo yli 20 vuotiaita.

Muuten olen tänään ollut kotona. Katselin Bridgertonia Netflixistä ja siivosin. Huomenna tulevat lapset käymään täällä. Teen heille nakkikeittoa. Keskiviikkona lähden miehen luo ja torstaina palaan taas kotiin. Ehditään taas hetki olla yhdessä. Joskus miettii, että olisi kiva olla aina yhdessä, mutta toisaalta sitten tämä etäsuhde sopii meille tosi hyvin. Ei siinä jatkuvassa yhdessä olossakaan välttämättä aina ole niin kivaa olla.

Nyt alan katsoa salkkareita ja jatkan leppoisaa maanantai-illan viettoa täällä kotosalla. Hyvää illanjatkoa teille!

-Sanna-