Kylläpä on taas kova makeanhimo. Siinä yksi oire, mistä tietää, että menkat alkavat joskus viikon päästä. Tiedän ettei minun pitäisi syödä mitään sokeripitoisia herkkuja, mutta silti vain syön. Tänään ostin karkkia, koska pojat tulivat käymään. Oli taas kiva nähdä heidät. Ennen kaikkea se, että ovat kunnossa jne. Opinnot etenevät ja on vissiin aina vähän jotain muutakin elämää. Niin sen pitää ollakin ja siitä olen onnellinen. Voin siis elää omaa elämääni niin kuin elän, kun ei tarvitse olla huolissaan heistä. Tein meille nakkikeittoa ja mahat tulivat täyteen.

Nyt istun täällä kotona hiljaisuudessa. Ihan hyvä on joskus olla ihan vaan hiljaa. Kuunnella omia ajatuksiaan. Silloin voi tulla paljon hyviä ajatuksia, joita ei hälyssä kuule. Silloin voi myös tajuta joitain asioita, joita ei aina kiireessä ehdi huomata.

Viimeisen vuoden aikana olen selvästikin halunnut hakea jonkinlaista muutosta elämääni. Minua ovat kyllästyttäneet monet asiat ja olen kokenut joidenkin asioiden kuormittavan minua liikaa. On ollut asioita, joista en ole päässyt eroon. Sellaisia, jotka ovat usean vuoden ajan aiheuttaneet minulle ihan turhaa mielipahaa.

Tavallaan olen jo saanutkin aikaan muutosta itsessäni. Haluan kehittää itseäni. Haluan päästä pois siitä tietystä roolista, joka minulle on langennut. Voisin olla jotain muuta kuin tuo. Pystyn siihen kyllä.

Ja sitten vielä palaan tuohon makeanhimoon. Elämässäni on ollut kausia, jolloin olen välttänyt syömästä liikaa sokeria. Silloin olo on ollut parempi ja maha pienempi. Nyt tuntuu, että aina on vatsa turvoksissa ja näyttää kuin olisin raskaana. Ja sitähän minä en ole. Olen jo liian vanha vauvan äidiksi. Ja varmasti on parempi minun oman terveyteni vuoksi etten enää raskaaksi tulisikaan. Aikuisten lasten äitinä on ihan hyvä olla. Aikansa kutakin elämänvaihetta siis.

Mitähän sitä vielä ajattelisi ennen nukkumaanmenoa. Ehkä niitä huomisia treffejä. Joo, taidankin mennä tästä pesemään hampaani ja pötkölleen.

Hyvää yötä ja nähdään!

-Sanna-