Tänään tosiaan on loman viimeinen päivä. En ole käyttänyt sitä siihen, että voivottelisin loman loppumista. Ja töihin paluukaan ei kauhistuta yhtään. Olenhan levännyt ja saanut aikaiseksi kaikkea hyödyllistä ja tärkeää. Sekä panostanut omaan hyvinvointiini. Sitä paitsi tällä kokemuksella ei tarvitse mitenkään erityisesti pelätä palata töihin. Se on ihan rutiinia jo.

Aurinko on tänäänkin paistanut ja jonkun ajan tuli parvekkeellakin oltua. Kävin tänään kirpputorilla. Halusin tilityksen ja sainkin ihan kivan summan käyttörahaa itselleni. Pärjään siis ihan hyvin seuraavaan palkkapäivään asti. Jatkoin vielä pöydän vuokraamista heinäkuun alkuun asti. Vein tänäänkin sinne myytäväksi hyvää ja puhdasta tavaraa. Uskon saavani myytyä suurimman osan. Ehkä seuraavaksi vien taas vaatteitani, koska niitä oli ostettu hyvin. Pidän hinnat sellaisina, että joku voi ne ostaakin. Mitään suurta voittoa en tavoittele. Kuukauden päästä sitten taas katselen, että jatkanko heinäkuun ajan myymistä.

Mutta siis töihin paluu on siinä mielessä hyvä asia, että lisät ei ole liian kauaa tauolla. Vaikka siis minähän en edes kahmi itselleni sunnuntai-ja yötöitä. Vaikka siis ihan mielelläni niitä teenkin. Edellisten 20 vuoden maksaminen, kun jatkuu minulla vielä. Ei ole ollut ilmaista tuottaa tulevia veronmaksajia. Ja siinä sivussa on ollut ihan kivaa vähän elääkin ja viettää aikaa lasten kanssa elämästä nauttien. Mutta kiitos luottofirmojen en ole ainakaan yhtään katkera menneistä vuosista.

Mutta nyt siis tässä uudessa elämänvaiheessa pyrin elämään ilman luottoja. Maksan velat pois ja ostan uutta vasta, kun olen saanut säästettyä rahat kasaan. Ja nämä ostokset ovat kaikki harkittuja ja kestäviä.

Palkkapäivään asti menen taas siis sillä mitä on ja venytän penniä. Mutta näinhän se taitaa meistä useimmilla olla riippumatta elämäntilanteesta. Tsemppiä kaikille penninvenyttäjille!

Nähdään!

-Sanna-