Viimeisen vuoden aikana kulutustottumukseni ovat muuttuneet jonkin verran. Matkustelu on jäänyt pois elämästäni. Muutenkin olen viettänyt koko ajan enemmän aikaa kotona. Ja siis tämä ei johdu pelkästään koronavirus-tilanteesta vaan yksinkertaisesti siitä, että minulla ei ole ollut varaa elää niin kuin ennen.

Pitkään elin niin, että vaan nostin koko ajan lisää luottoja saadakseni tehdä ja ostaa kaikkea kivaa. Nautin ns. leveämmästä elämästä. Mutta siis tällainen eläminen on tietenkin mahdollista vain rajoitetun ajan. Meillä ns. tavallisilla ihmisillä ei vain rahat riitä jatkuvaan matkusteluun ja muuhun ylellisyyteen.

Velat erääntyvät maksettaviksi aina ennemmin tai myöhemmin. Onneksi se on edessä minulla vasta nyt, kun lapseni ovat aikuisia ja kuopuskin jo kohta asuu omillaan. Ei ole siis lasten pärjäämisestä huolta.

Itse pärjään kyllä, kun vaan mietin tarkemmin, mitä ostan ja mistä maksan. Nyt tämä tuleva asunnonvaihtokaan ei niin huoleta, kun tietää että kunhan itselle rahat riittää niin ei ole mitään hätää.

Tästä eteenpäin ostan aina vain sen mitä milloinkin tarvitsen välttämättä. Ja kaikessa mistä maksan pitää saada niin paljon vastinetta itselle kuin vain mahdollista. Esim. vuokra-asunnon pitää täyttää tietyt kriteerit. Asunnoissa on paljon eroa. Haluan parasta, mitä 600 eurolla saa. Sama ajatustapa pätee kaikessa muussakin.

Jatkossa aion viettää paljon aikaani ihan vaan kotona. Tähän on jo hyvin tottunut. Näillä kulutustottumuksilla tämä vuosi eteenpäin!

Nähdään!

-Sanna-

Kuva on Pixabaysta!