Miten tämä blogi syntyi?

Tämä tämän hetkinen blogini Sanna Sinikka on minun neljäs blogini. Ensimmäisen blogini nimeä en edes muista. Loin sen joskus kauan sitten 123 sivustolle ja siis en todellakaan osannut yhtään pitää blogia. Sen poistinkin heti.

Vuonna 2014 tunsin tarvetta pitää blogia. Loin 123 sivustolle blogin Sinkkuäiti matkalla omaan elämään. Ehkä jotkut minut tuntevat muistavat sen edelleen. Osasin jo hieman paremmin pitää blogia. Mutta itselläni oli tuolloin paha ja katkeroitunut olo, joten koin että blogi vain pahensi omaa oloani ja poistin sen. Sillä blogilla oli jonkun verran tuntemattomiakin lukijoita.

Kolme vuotta sitten tunsin johdatusta alkaa pitää blogia Me Naisten blogiyhteisössä. Olin nähnyt mainoksen, jossa kehoitettiin perustamaan blogi. Aloitinkin Elämän keskivaiheilla blogin. Aluksi kirjoitin harvemmin. Sitten minuun otettiin toimituksen taholta yhteyttä ja aloin saada ohjausta blogin pitämiseen. Kerroin myös avoimesti vaikeudestani saada rahoja riittämään ja velkaantumisestani.

Olisin mielelläni jatkanut blogin pitämistä Me Naisissa, mutta valitettavasti se blogialusta loppuu kokonaan. Siksi aloitinkin jo helmikuussa uuden blogin Lilyn blogiyhteisössä. Tämä oli taktisesti harkittu juttu, sillä voisin edelleen kirjoitella Me naisten sivuilla, kunnes se sulkeutuu. En siis saanut potkuja sieltä.

Halusin aloittaa alusta ja siksi vaihdoin bloginimeksi Sanna Sinikka eli siis omat etunimeni. Halusin alkaa pitää matalaa profiilia raha-asioistani. Halusin kirjoittaa blogiin enemmän hyvinvointisisältöä.

Tällä hetkellä blogini kertoo omasta elämästäni, työssä jaksamisesta ja uuteen elämäntilanteeseen sopeutumisesta. Kirjoitan siis omien elämänkokemusten ja elämännäkemysten perusteella.

Haluan blogini avulla auttaa muita, jotka pyrkivät selviämään vaikeista elämäntilanteistaan. Haluan kertoa yhden ihmisen selviytymistarinan masennuksesta, ahdistuksesta, uupumuksesta ja köyhyysrajan alapuolella elämisestä.

Haluan antaa toisille toivoa, että jos vaan teet kovasti töitä, voit päästä eteenpäin parempaan elämään.

Tässä tarina siitä, miten tähän on tultu.

Nähdään!

-Sanna-

Kuva on Pixabaysta.

Puheenaiheet Hyvä olo Mieli Ajattelin tänään

Mitä meillä on syöty kesällä?

Kesällä en ole jaksanut laittaa mitään kovin erikoisia ruokia. Enkä ole jaksanut juurikaan syödä perunoita, pastaa tai riisiä.

Meillä on syöty salaattia ( 1 kurkku, 2 tomaattia, jääsalaattipussi, salaattijuustokuutioprk+ oliiviöljyä ja jotain viinietikkaa ). Salaatin lisäksi on ostettu 500 g uunikasvisvuoka ja jotain lihaa, kanaa, kalaa tai kasvista ja ne on sitten lämmitetty uunissa.

Helppoa ja nopeaa ruokaa. Eipä siihen ruoanlaittoonkaan aina jaksa panostaa. Tai siis minä en vaan ole sen tyyppinen ihminen, joka erityisen paljon nauttisi ruoanlaitosta tai viitsisi tehdä isoja satseja ruokaa pakastimeen valmiiksi.

Eikä omista syömisistään muutenkaan tarvitse kenenkään tehdä tiliä toisille. Totuushan on, että siellä köyhyysrajan alapuolella olevat syövät monesti olosuhteiden pakosta juuri niitä halpoja eineksiä. Ne tulevat halvemmiksi kuin ns. terveelliset itsetehdyt ateriat.

Minun ei tässä elämänvaiheessani enää niin ruoanlaittoa tarvitse edes miettiäkään. Syön sitä mitä haluan ja pyrin syömään mahdollisimman terveellisesti.

Tänään olen syönyt ihan vaan Kokkikartanon valmista ja Saarioisen salaattia, kun poika on koko päivän koulussa.

Nähdään!

-Sanna-

Koti Ruoka ja juoma Oma elämä Ystävät ja perhe