Tänään onkin ollut todella lämmin päivä. Kun lähdin illalla töistä niin tuntui, että ulkona ilma vain seisoi paikallaan. Sisällä oli ollut parempi ilma, vaikka ilmastointi ei ole toiminut kunnolla. Toivottavasti tällainen tukahduttava kuumuus ei jatku enää kauan. Lämmintä saa olla. Siitä en enää valita, kun olen niin paljon enemmän palellutkin näin vanhemmiten. Mutta olisi kiva, kun olisi aina se pieni tuulenvire myös käynnissä.

Mutta siis aiheena on tänään se, että miksi teen sitä mitä teen.  Töissä käyn, koska niin kuuluu tehdä ja koska minut on verorahoilla koulutettu sairaanhoitajaksi. Töistä saa palkkaa ja eläkettäkin kertyy. Ja jos en kävisi töissä niin mitä ihmettä sitten tekisin päivät pitkät. Työnteosta saa hyvää oloa itselle ja muillekin. Ja töissä tapaa kivoja ihmisiä.

Tätä blogia pidän, koska se tuo itselleni hyvää oloa ja auttaa palautumaan töistä. Saan toteuttaa itseäni. Aivoni virkistyvät, kun kirjoitan ja pohdin miten toteutan postauksia. Ja ainakin jotkut lukijat ovat kokeneet saaneensa blogistani hyötyä itselleen.

Harrastan kirjojen kuuntelua, jumppaamista ja television katselua. Nämä asiat tuovat minulle hyvää oloa. Virkistyn niiden avulla. Ne kehittävät myös minua kaikki omalla tavallaan. Näiden harrastusten avulla olen varmasti mukavampi ihminen muille.

Tapaan ihmisiä, koska he ovat rakkaita ja tärkeitä minulle. Toivonkin, että he saavat minun tapaamisestani itsellensä iloa ja hyötyä. Vältän kuormittamasta ketään liikaa omilla asioillani.

Mutta siis kaikki, mitä teen tähtää siihen, että itselläni olisi hyvä olla. Siinä sivussa toivon saavani muillekin hyvää oloa. Aina en tietenkään onnistu tässä, mutta edes useimmiten niin olen onnellinen.

Nähdään!

-Sanna-