Pitkän viikon kuulumisia

Tänään huomasin yhtäkkiä olleeni kirjoittamatta blogia kuuteen päivään. Minulla oli kuusi päivää töitä ja tuntui etten jaksanut enkä oikeastaan halunnutkaan kirjoittaa. Jotenkin on ollut vähän mieli maassa monestakin syystä. Moni asia on harmittanut minua.

Tästä huolimatta olen jaksanut tehdä töitä ja huolehtia itsestäni. Sen ajan, mikä minulla aina on mennyt kirjoittamiseen olen nyt käyttänyt meditoimiseen ja nukkumiseen. Mielestäni tämä on ollut hyvä ratkaisu. Olen ollut mielestäni pirteämpi ja vähemmän stressaantunut.

Tänään ja huomenna minulla on vapaapäivä. Aika kuluu miehen seurassa. Ja nyt tuntuu, että jaksaa kirjoittaakin taas.

Eilen illalla näin lapseni pitkästä aikaa. Toivottavasti ei nyt sitten altistettu toisiamme. Syötiin yhdessä ja juteltiin. Minä olen muuten ollut jo 24 vuotta äiti. Aikamoinen urasaavutus sekin tämän ikäiselle. Lapset tuovat minulle iloa ja onnistumisen kokemusta. Heillä menee ihan hyvin niin ehkä olen jotain osannut joskus oikeinkin tehdä.

Ehkä on hyvä mennä tällä kirjoitustahdilla nyt jonkun aikaa. Eli siis sen aikaa, että kirjoitusuupumus alkaa helpottaa. Minulla, kun tulee tuo henkinen uupumus aina helposti kaikkeen, mitä tekee liian paljon tai liian usein. En vain jaksa enää. Miten inhimillistä sekin sitten kuitenkin on.

Nähdään taas!

-Sanna-