Sunnuntai-illan ajatuksia

Nyt olenkin sitten taas omalla kotisohvallani kirjoittelemassa. Lomani jatkuu silti edelleen. Vielä on monta päivää aikaa levätä ja kerätä voimia loppuvuoden koitoksiin. Ensi viikolle on vissiin luvattu lämpimiä kelejä. Menen siis ainakin ulkoilemaan.

Tämän viikon kirja on vielä pahasti kesken, koska en ole nyt viikonloppuna kuunnellut sitä yhtään. Tänään kun palasin junalla Tampereelle Jyväskylästä en jaksanut kuunnella. Minulla oli jotenkin vähän huono olo ja en esim. jaksanut pitää maskiakaan koko matkaa, kun alkoi tuntua ettei saa tarpeeksi happea. Ilmanvaihto junassa oli surkea.

Tämä ilta kotona on mennyt ihan matkustamisesta toipuessa. Menen kohta jo nukkumaan. Ajatuksissa on vähän se, että oli riski käydä Keski-Suomessa, mutta kun mies on siellä niin minun mielestäni meidän ei tarvitse olla erossa toisistamme liian pitkiä aikoja. Eiväthän muutkaan ole. Ja sitten taas se, kun jotkut käyvät ihan ulkomailla asti. Minä sentään vain Keski-Suomessa.

Mielessä on myös se, että kotona asuva poika oli poissa ollessani osallistunut johonkin opiskelijoiden tapahtumaan, jossa oli ollut paljon ihmisiä, alle 500 kuulemma kuitenkin. Hänelläkin oikeus siihen on. Paljon on kotona ollut hänkin. Niin kuin minäkin.  Ja siis mitään ongelmaa ei edes olisi, jos kaikki yskijät ja niistäjät pysyisivät kotona.

Mutta siis tällä hetkellä kummallakaan ei ole mitään oiretta ja minä en aio seuraavaan yhdeksään päivään juurikaan kulkea missään. Kaupassa aion käydä muutaman kerran. Toivon todella, että kumpikaan meistä ei nyt viikonloppuna altistunut. Kummallakin on Korona vilkku ladattuna puhelimeen.

Mutta siis tämän enempää en aio nyt tätä asiaa miettiä vaan nauttia terveenä olosta niin kauan kuin sitä kestää!

Nähdään!

-Sanna-