Sunnuntai-illan ajatuksia

Joskus sitä miettii, että saako ilkeys ja epäasiallisuus koskaan sitä palkkaa, mikä sille kuuluu? Monesti juuri ne ilkeimmät ja epäasiallisimmat ihmiset porskuttavat parhaiten menemään eteenpäin. Kiltit ja ystävälliset jäävät monesti syrjään ja huomiotta jopa kokonaan ulkopuolisiksi. Niin se monesti vain menee ihan lapsuudesta lähtien.

Itse väittäisin useimmiten kuuluvani kilttien ja ystävällisten ryhmään. No, en minäkään täydellinen toki ole ja olen joskus saattanut sanoa ilkeästi jostakin henkilöstä. Mutta yleensä tämä henkilö on joko haukkunut tai arvostellut minua jollain tavalla, joten voiko minua syyttää siitä. Tämä on hyvä moraalinen kysymys. Pitäisikö aina vain hymyillä, kun joku arvostelee tai haukkuu sinua? Minun mielestäni ei.

Ja siis pahaa mieltähän se arvostelu ja haukkuminen aina aiheuttaa. Minulle tulee ainakin paha mieli itselle siitä, jos joskus sanon jollekin ilkeästi. Tunnen olevani jollain tapaa syyllinen. Tästä voisi päätellä, että olen selvästikin liian kiltti ihminen, jota narsismiin taipuvaiset ihmiset helposti alkavat kiusata.

Minun siis pitää vain oppia olemaan välittämättä minkäänlaisesta epäasiallisesta palautteesta. Vain suoraan annetuilla ja perustelluilla palautteilla on merkitystä minulle.

Hyvää yötä!

Nähdään!

-Sanna-

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *