Sunnuntain ajatuksia

Tänään en ole tehnyt mitään ihmeellistä. Aamulla yritin nukkua pitkään, mutta olin hereillä jo ennen yhdeksää. Illalla olin mennyt aikaisin nukkumaan, koska olin väsynyt. Jalatkin olivat kipeät, koska olin unohtanut tukisukat kotiin aamulla töihin lähtiessäni. Tukisukista siis on oikeasti hyötyä, sillä jalkani eivät yleensä ole yhtään kipeät työpäivän jälkeen. Eli kannattaa siis käyttää niitä.

Katselin TLC:ltä muutaman jakson sisarvaimoja. Tiedätte ehkä sarjan, jossa yhdellä miehellä on neljä vaimoa ja 18 lasta. Olen aina joskus katsellut heidän elämäänsä, kun ei ole ollut mitään ihmeellistä tekemistä. Noin isossa porukassa aina sattuu ja tapahtuu.

Kävin myös kaupassa ja ostin -30 % rahkoja ja pullaa. Ostan mielelläni noita -30% tuotteita, jotta saan ruokalaskua pienemmäksi. Helmikuun tili oli ihan tavallinen tili, vaikka osan joulua töissä olinkin. Tavallinen tili tarkoittaa sitä, että rahat eivät meinaa riittää. No, mutta mitäpä minä valitan, kun minulla kuitenkin on kaikkea kivaakin tekemistä. Ja voinhan aina karsia menojani. Enkä siis valitakaan, koska asiat eivät valittamalla kuitenkaan tule yhtään sen paremmiksi.

Ihanaa on, että helmikuu alkaa olla lopuillaan. Talvi, jota ei oikeastaan edes ollut tänä vuonna loppuu ja alkaa kevät. Aurinko paistaa enemmän ja tuo mukanaan lisää lämpöä ja valoa. Ihan parasta aikaa vuodesta.

Nähdään!

-Sanna-