Syksyn aikana olen saanut taas kuntoani paremmaksi

Useimmille meistä ihmisistä kesä on se kaikkein paras aika vuodesta. Monet nauttivat, kun on lomaa ja lämmintä. Ja he myös saavat kesäisin aikaiseksi paljon kaikkea. Jotkut tuntevat elävänsä ja nauttivansa elämästä vain kesäisin. Silloin on helppo hymyillä.

Minulle kesä ei oikeastaan koskaan ole ollut parasta aikaa vuodesta. En nauti esim. helteistä. Silloin ei esim. jaksa harrastaa yhtään mitään muuta kuin hyötyliikuntaa, jos sitäkään. Ja aivot tuntuvat helteellä muuttuvan puuroksi, joten mitään vaativampaa ajattelua ei kannata edes harkita. Näistä syistä johtuen olen mielelläni töissä kesäisin. Ei mene lomat pilalle helteiden takia ainakaan.

Kesäisin en siis juurikaan kohota omaa fyysistä enkä psyykkistä kuntoani. Olen vain ja elän. Kesän jälkeen kuntoni on yleensä huonompi.

Mutta onneksi sitten tulee syksy ja minä alan taas jaksaa kävellä ja jumpata. Jaksan myös kehittää itseäni. Aivot jaksavat taas paremmin ajatella. Vähitellen pääsen parempaan fyysiseen ja psyykkiseen kuntoon. Minua ei haittaa pimeys liikaa, koska silloin saa paremmin nukuttuakin.

Kaikkina vuodenaikoina kyllä ihan elän ja nautinkin olostani. Mutta erityisesti syksyllä saan yleensä hyvin kuntoani kohotettua, kunnes taas tulee talvi ja silloin on kovin pimeää ja kylmää. Tekee mieli vetäytyä sohvalle peiton alle juomaan kuumaa teetä. Syksy on siis minun mielestäni täydellistä itsensä huoltamisen aikaa ja siksi tykkään syksystä kovasti vuodenaikana. Syksy tekee minut onnellisemmaksi.

Nähdään!

-Sanna-