Terveisiä sohvanpohjalta!
Minä olen ollut nyt kuusi päivää kotona sairastamassa ja vähitellen alkaa tuntua, että kyllä tämä tästä ohitse menee. Aluksi minulla oli flunssan oireita ja sitten vatsaoireita. Tämä tauti ei tuntunut mitenkään erilaiselta kuin ennenkään sairastamani flunssat. Yleisvointini on koko ajan ollut hyvä. En epäile yhtään sairastavani Koronaa sillä minun lähelläni ei ole ollut yhtään todettuja tapauksia eikä myöskään ainoan lähikontaktini eli poikani lähellä ole näitä ollut. Kotikaupungissani ei ole edes karanteenissa kukaan. Eikä työpaikallani ole ollut todettuja tapauksia. Joten toivun nyt jostain ihan tavallisesta flunssasta.
Paljon on tapahtunut sairastamiseni aikana. Hyviä asioita on, että koulut on suljettu. Eivätpä ole nuoret busseissa istumassa ja hyväkuntoisina levittämässä tautia. Ja samoin on hyvä, että yli 70-vuotiaat on määrätty karanteeniin. Toivottavasti tajuavat pysyä kotonaan, sillä heidän tehohoitamisensa on kallista ja ehkä jopa turhaa. Ikävästi sanottu, mutta nämä ovat faktoja.
Itse olen ehtinyt viikon aikana miettiä myös sitä, että miten itse pärjään koronan kanssa, jos ja kun saan tartunnan. Yritän suhtautua asiaan rauhallisesti, mutta aina välillä mieleen tulee ajatus inhottavista hengitysvaikeuksista. Pelkään saavani niitä.En kuitenkaan usko olevani kovinkaan suuressa vaarassa, koska olen harvoin sairaana ja esim. antibioottikuureja elämäni aikana minulla on ollut vain muutaman kerran.
Pelostani huolimatta aion kuitenkin tervehdyttyäni hoitaa velvollisuuteni käydä töissä. Toivonkin, että kukaan ei liiku sairaana ollessaan busseissa eikä tule työpaikalle vähänkään sairaana. Potilaat ovatkin sitten oma lukunsa. Toivonkin, että tällaisena poikkeusaikana heitä ei noin vain oteta lisää osastolle. Sen ymmärrän, jos joku lähetetään meille kuntoutumaan sairastettuaan koronan. Ja omaisten odotan kykenevän samaan kuin itsekin eli olen tällä hetkellä vain puhelimitse yhteydessä vanhempiini ja miesystävääni.
Mutta siis tilanne näyttää nyt siltä, että minä pääsen perjantaina töihin. Aion rajoittaa liikkumiseni siihen, että käyn vain töissä. Olen miettinyt, että voisi olla parempi, jos poika hoitaisi nyt poikkeusoloaikana kaupassakäynnin. Huomenna päättyy ylioppilaskirjoitukset ja hänellä on siis hyvin aikaa käydä kaupassa. Täysi-ikäinen perusterve vähän sairastellut nuori mies voi tämmöisen asian todellakin ottaa hoitaakseen. Vähenee tällä tavalla minunkin kontaktini.
Toivottavasti kukaan ei nyt loukkaantunut näistä minun ajatuksistani! Poikkeusoloaikana vaan täytyy pitää pää kylmänä eikä yhtään antaa valtaa omalle pelolle. Mottonani on tällä hetkellä, että minä voin vaikuttaa omalla käyttäytymiselläni siihen, levitänkö tautia vai en.
Vielä huomisen saan levätä, sitten lähden taas altistumaan velvoitetyöhöni.
Nähdään!
-Sanna-