Vihdoin vapaalle

Jotenkin tuntuu ihmeelliseltä, että minulla tosiaan on huomenna vapaapäivä. Kun on ollut kuusi päivää putkeen töissä niin alkaa jäämään mieleen pyörimään ikäviä asioita. Tällä kertaa ne ovat keva ja ajatus siitä, että joku kollega olisikin rokottamaton. Eli ei olisikaan ottanut koronarokotetta. Minähän olen niin hyväuskoinen, että uskon kaikkien kollegoideni ottaneen koronarokotteen.

No, tiedän oman rokotesuojani ja olen jo suunnitellut, milloin haen sen kolmannen rokotteen. Muiden puolesta en voi sitä ottaa. Eikä ole minun syyni, jos joku on rokottamaton. Se on hänen oma henkilökohtainen päätöksensä, jonka kanssa pitää elää. Itselläni ei ole varaa menettää työtäni ja ajattelen myös, että hoitajan velvollisuus on ottaa koronarokote.

Sitten tuo Kevan asia. Kävin siellä joskus ja totesin, että kylläpä on pieni eläke tulossa. Minähän siis kuulun siihen ryhmään, joka on alkanut tienata eläkettä vasta 23 vuotiaana ja olin myös useamman vuoden kotona lasten kanssa, joten ne vaikuttavat. En viitsi käydä siellä katsomassa, koska en halua masentaa itseäni sillä, että minulla on suhteellisen pieni eläkekertymä. Siis omassa ikäluokassani ja palkkaluokassani. Toisaalta olen kyllä nyt useamman vuoden ajan tienannut taas sitten suhteellisen hyvin, joten ehkä se on vähän kompensoinut kertymää. Ehkä sittenkin voisin käydä vilkaisemassa tilannettani.

Väsymys painaa ihan hirveästi päälle nyt. Taidan mennä nukkumaan, jotta nuo asiat menisivät pois mielestä. En halua niitä uniini.

Hyvää yötä ja nähdään taas!

-Sanna-