Koekeittiössä sokerittomat herkut
Meitä yhdistää mieheni kanssa kiinnostus kaikenlaisiin projekteihin ja kokeiluihin (ei mitään ”Hei, tehdään benji-hyppy ilman köyttä!” -henkisiä juttuja vaan aika arkisia asioita), ja koska emme halua tarjota 1-vuotiaalle vielä lisättyä sokeria, päätimme me vanhemmatkin ryhtyä sokerittomalle. Lapsi ei vielä vaadi syödä samaa kuin vanhempansa, mutta pian sekin aika on edessä, ja haaveissani emme silloinkaan Pikkutyypin nukahtaessa kiiruhda karkkikätkölle mättämään sokeria, vaan olisi hauskaa pärjätä itsekin mahdollisimman vähällä lisätyllä sokerilla. Tästä syystä siis pistimme sokerittoman pystyyn.
Emme ole ihan ekakertalaisia, vaan vietimme sokeritonta jo pari vuotta sitten työkaverini paaston intouttamina. Emme silloinkaan olleet ehdottomia, vaan pidimme tiettyjä poikkeuksia ihan sallittuina. Esimerkiksi matkoilla ja synttäreillä tai muissa isoissa juhlissa sai syödä mitä lystäsi, ja sama sääntö pätee tälläkin kertaa. Sokeriton ei siis ole täysin sokeriton, mutta jo näillä säännöillä nauttimamme sokerin määrä on romahtanut rajusti: Emmehän osta kotiin mitään perinteisiä herkkuja eikä Jii sorru esimerkiksi työpaikkansa kahvihuoneen viikoittaisiin tarjoiluihin. Minä taas kahvittelen ystävieni kanssa ilman pullaa tai kakkua, eikä se tunnu edes vaikealta, kun asian on päättänyt etukäteen. Aiomme jatkaa samoilla linjoin ainakin jouluun asti, ja sitten mietimme jatkoa.
Zero taste, no sugar.
Minut on tälläkin kertaa yllättänyt, miten helppoa sokerittomalla oleminen on. Imetyksen ensi kuukausina en muuten olisi ikinä pystynyt moiseen, koska silloin kehoni huusi suklaata joka ikinen päivä, mutta nyt hormonimyrskyjen tasaannuttua mieleni ei muutenkaan enää vaella suklaaseen joka päivä, joten lähtöasetelma oli sopivan armollinen. Olisi kuitenkin törkeää feikkaamista väittää, että puolikas banaani tai kourallinen vadelmia riittäisivät aina tyydyttämään makean tarpeen. E-hei, välillä kahvin kanssa iskee armoton sokerinikkis, ja silloin kaipaan kupposen kanssa jotakin sokeritonta pullankorvaajaa.
Olemme yrittäneet tilkitä näitä akuutteja sokerinpuutostiloja tekemällä erilaisia sokerittomia herkkuja, ja menestys on ollut vaihtelevaa. Ensin kokeilimme Kolmistaan-blogin granolapallo-ohjetta, joka oli kyllä helppo ja hyvä, mutta itseäni häiritsi taatelin läpitunkevuus reseptissä. Seuraavana vuorossa oli Kodin Kuvalehden sivuilta löytynyt taateli-suklaamousse, joka oli hyvää sekin, mutta tuossa reseptissä taas kookos maistui läpitunkevana elementtinä. (Psst! Välikommenttina muistutan, että taateleita kannattaa liottaa lämpimässä vedessä ennen blendaamista, jotta ne murskautuvat helpommin.) Ihan viimeisin uusi aluevaltauksemme taas ovat Kodin Kuvalehden banaani-maapähkinäpalat, joista yksi komeilee tekstini kuvituksena ja joita tituleerataan lehden nettisivuilla myös ”huijarin brownieiksi”. Mielestäni palat näyttävät herkullisilta ja hykertelimme tyytyväisinä niiden valmistuessa uunissa, mutta ah ja voih, palat eivät maistu juuri miltään! On suorastaan täysi mysteeri, miten banaanista, kaakaojauheesta, maapähkinävoista ja munasta voi saada aikaan jotakin niin järisyttävän mitätöntä kuin nämä suklaakakun näköiset palaset. Asiaa ei juuri auta, että palojen tekstuuri on lihamurekemainen, mutta ilman murevuutta. Myös sana kissanruoka mainittiin, kun yritimme kuvata, mikä koostumuksessa mättää. Näitä brownieita ei siis enää tässä huushollissa nähdä, niin vakuuttavilta kuin ne näyttivätkin.
Joskus aiemmin olemme kokeilleet myös näitä melko tylsän makuisia banaani-kaurakeksejä ja ensimmäisen sokerittoman aikana teimme useamman kerran avokado-suklaamoussea laittamalla siihen vain ihan aavistuksen hunajaa. Kuten joku saattaa muistaa, pyrimme nykyään ostamaan avokadoja vain lähinnä niiden ollessa sesongissa Euroopassa, joten en soisi avokadomoussen olevan mikään vakioherkkumme. Koekeittiön kokeilut siis jatkuvat ja olen kyllä luottavainen sen suhteen, että jossakin vaiheessa löydämme the ultimate herkun kahvin kanssa nautittavaksi.
Onko sinulla takataskussasi jokin ihana resepti ilman lisättyä sokeria? Otan sen vastaan riemumielin!