Mutkat suoriksi -minimalismi ärsyttää

Katsoin tässä taannoin inspiraatioksi tarkoitetun minimalismivideon, joka kyllä innosti miettimään ihmisten suhteita vaatteisiin, mutta aiheutti myös akuuttia hermostumista. Konmari-hommelit lienevät useimmille tuttuja: Menetelmässä käydään jokainen kodin tavararyhmä läpi sen perusteella tuottaako esine iloa ja hankkiudutaan eroon niistä romppeista, jotka eivät sykähdytä käytännöllisyydellään tai ihanuudellaan. Katsomani videokin oli ottanut tuulta konmarittamisesta ja siinä opastettiin tehokkaasti käymään vaatekaappi puolen vuoden välein läpi ja neuvotiin, että jos jotakin vaatetta ei ollut käyttänyt kuuteen kuukauteen, sitä tuskin käyttäisi jatkossakaan. Pois kaapista vain moiset täyteretkut! Timanttiseen konmaritettuun tehovaatekaappiin ei virheitä mahdu!

Kuten valistunut lukija ehkä jo arvaakin, jäin miettimään tällaista suhtautumista vaatteisiin syvenevä huoliryppy kulmieni välissä. Tällaisiin vaatekaapin pikaratkaisuihin kun törmää valitettavan usein. Mikä niissä mättää? Mielestäni kuluttaja päästetään ällistyttävän helpolla pälkähästä. Jaa ostit vaatteen, josta et niin tykkää? No eipä hätiä, odota kuusi kuukautta ja voit hyvällä omallatunnolla minimalisoida rytkyn kierrätyslaatikkoon tai mihin se mielestäsi sitten kuuluukin. Odotat vain puoli vuotta ja ”vapaudut (tavara)vankilasta” -kortti on hyppysissäsi ja olet lähempänä unelmien garderoobiasi!

Ärsyttää. Tiedän, että minimalismin idea on myös sitouttaa ihminen hankintoihinsa ja saada pitämään niistä hyvää huolta, mutta voisiko sitouttamisaspektia korostaa hieman useammin ja painokkaammin? Vaatteet tietääkseni ostetaan sillä ennakko-oletuksella, että niitä käyttää. Jos näin ei käy, voisiko ihmiseltä odottaa edes sen verran, että hän kuuden kuukauden tehokarsinnan tehtyään satsaisi oikein erityisesti siihen, että käyttäisi tarpeettomina kaapissa roikkuvia rytkyjään sen sijaan, että kärrää trikoopaitansa kirppikselle nuhjuuntumaan? (The True Cost -dokumentin mukaan vain 10% lahjoitetuista tai kirppikselle viedyistä vaatteista päätyy vielä jonkun käyttöön.) Ai että ihminen pukeutuisi sellaisiin vaatteisiin, jotka eivät ensimmäisenä huuda hänen nimeään kaappia avatessa? Kyllä. Sehän se vasta opettaisi miettimään omia ostotottumuksia, kun todella käyttäisi aikaa löytääkseen niillekin vaatteille käyttöä, jotka on hankkinut ajattelematta loppuun saakka. En tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi sulloutua paitaan, joka hiertää ikävästi tai rintsikoihin, jotka painavat, mutta mielestäni ihminen voi kyllä aivan hyvin käyttää välillä sellaistakin ostamaansa t-paitaa, joka ei saa iloa kuplimaan joka solussa. Sitä kutsutaan myös vastuullisuudeksi.

blogiin102.jpg

Cute and fluffy, but deadly.

Kiinnostavatko ihmisoikeudet? No puhutaan sitten hetki puuvillasta. Tiesitkö, että sitä kasvatetaan maailmassa vuosittain sellaisella volyymillä, että jokaiselle Telluksen asukkaalle liikenisi 18 t-paitaa? The True Cost -dokumentin mukaan muotiteollisuus on niin iso, että noin yksi kuudesta maailman asukkaasta tekee töitä sen eteen. 16 % kaikista käytetyistä torjunta-aineista käytetään puuvillan viljelyyn, ja torjunta-aineet myös muodostavat noin puolet puuvillanvalmistuksen kuluista. Värjääminen ja muu kankaan käsittely vaatii vielä enemmän kemikaaleja, jotka ovat vaarallisia ihmiselle. Joka vuosi 40 000-50 000 tonnia väriaineita päätyy saastuttamaan maailman jokia. Mitä tummempi väri, sitä enemmän tarvitaan myös kemikaaleja. Myös vettä kuluu viljelyssä runsaasti: yhden puuvillakilon kasvattamiseen (eli yksiin farkkuihin tai paitaan) kuluu noin 10 000 litraa vettä.

WHO:n mukaan joka vuosi miljoona puuvillan kanssa työskentelevää ihmistä päätyy sairaalaan saatuaan myrkytyksen torjunta-aineista. Nämä myrkytykset myös tappavat vuosittain 20 000-40 000 ihmistä. Torjunta-aineiden kieltäminen etenee teollisuudessa hitaasti, koska vaateteollisuus on miljardien arvoinen ja omistus vain muutamien jättiläisyritysten käsissä. Vuoden 1995 jälkeen arviolta 270 000 intialaista puuvillanviljelijää on tehnyt itsemurhan, monesti velkaantumisen takia, yrittäessään pysytellä teollisuuden vaatimusten perässä työssä, joka vaatii valtavaa määrää työtunteja ja kalliiden muunneltujen puuvillansiemenien ostamista

blogiin101.jpg

Vielä tiivistettynä: Muotiteollisuus on maailman toiseksi suurin saastuttaja (öljyteollisuus on suurin), ja puuvillan valmistus aiheuttaa epäinhimillistä kärsimystä sen parissa työskenteleville. Vaikka en uskokaan syyllistämisen tai syyllistymisen olevan paras tie muutokseen, suruttomat minimalismityhjennyskierrokset vaatekaapeilla tuntuvat suorastaan irvokkailta, kun miettii pikamuotiteollisuuden kokonaiskuvaa.

Miten sinä suhtaudut vaatekaapin tyhjennykseen ja uudistamiseen?

Lähde: Marieke Eyskoot: This is a Good Guide – for a sustainable lifestyle (2018)

Muoti Ajattelin tänään Vastuullisuus Trendit

Seurantapostaus: Mitä kuuluu kulutusmuutoksille #6-10?

Ajattelin, että voisin taas möykätä vähän siitä, mitä blogissa tekemilleni kulutusmuutoksille kuuluu. Tässä postauksessa ruodin viisi ensimmäistä, ja alla vouhkaan muutoksista 6-10.

Kulutusmuutos #6: Leluhankinnat jäähylle

Tuskailin kirjoituksessani Pikkutyypin lelujen määrää, ja tulin siihen tulokseen, ettemme hanki lapselle leluja ennen kuin hän alkaa hinkua niitä itse. Olemme pitäneet sopimuksesta kiitettävästi kiinni. Ainoan poikkeuksen teki kirpputorin ikkunasta bongaamani ihana puuhevonen, jolla Pikkutyyppi ratsastaa nyt joka päivä onnessaan laulaen ”kiikkaa, kiikkaa”. (Huh, huomaatteko, kuinka rakennan tavaraan tunnesidettä ihan tässä lennosta!) Olen ostanut lapselle myös kaksi kirjaa kirpputorilta, mutta kirjoja en laskenut leluiksi tuon postauksen lelulistauksessakaan. Pikkutyypillä on käytössä minun lapsuuteni kirjoja (osassa on viehkeitä puuroroiskeita), ja ajattelen, että kirjat ovat käytössä kestävämpiä kuin suurin osa leluista. Ostamani kirppiskirjat ovat muuten päivittäisessä käytössä, joten niistä on ollut paljon iloa.

Vaikka me emme ole puuhevosen lisäksi ostaneetkaan muita leluja, Pikkutyyppi sai synttärilahjaksi 27 eri lelua, joten lelujen suhteen elämä yltäkylläisyydessä on jatkunut. Tälle kulutusmuutokselle on siis ihan paikkansa jatkossakin, ja koen sen tärkeäksi. Olen kirpputoreilla laskenut kädestäni jo useamman lelun, kun olen muistanut, mihin olen sitoutunut. 

Kulutusmuutos #7: 5 x näitä en enää osta

Kulutusmuutostekstissä listasin viisi esinettä, joita en halua enää jatkossa ostaa kotiin. Nämä esineet ovat muoviset pakasterasiat, paperiservietit, muovikelmu, kertakäyttöastiat ja vanulaput. Lisäksi kerroin, että meille ei ole koskaan ostettukaan talouspaperia, huuhteluainetta tai kosteuspyyhkeitä. Vaan voi nolous: Kurkistaminen epämääräisten keittiötavaroiden kaappiin (ärsyttävä konsepti jo itsessään, muuten!) paljastaa, että olemme ostaneet kaksi pakettia kertakäyttölautasia, koska löysimme niitä juuri niillä eläinkuvioilla, joihin Pikkutyyppi oli aivan hulluna. Siis juuri samanlaista tunteilla perusteltua ostamista kuin edellisessä kappaleessa tuon keinuhevosen kanssa. Totuus on tietysti, että taaperomme pärjää vallan mainiosti ilman noita lautasia ja ilahtuu sadasta muustakin asiasta, joten lautasten ostamiselle ei ole tarjolla mitään järkiperustetta. Ilmeisesti ne nähdessäni minut valtasi joku etukäteisnostalgia Pikkutyypin vauva-ajasta ja unohdin koko kulutusmuutoslupauksen. No, onpahan hyvä, että teen näitä seurantatekstejä, jotta joudun myöntämään harha-askeleeni ja ehkä samalla valotan sitä, miten ovelilla keinoilla perustelemme itsellemme minä perustelen itselleni ostamista.

Listatuista esineistä olen ostanut kerran myös kosteuspyyhkeitä, koska olimme pienellä road tripillä ja edelliset loppuivat. Ei voi siis sanoa, että olisin toiminut tämän kulutusmuutoksen suhteen kovin kummoisesti. Ostin 2/8 esineistä, joita lupasin olla enää ostamatta. Huoh. Lisäksi tuntuu, että kosteuspyyhkeille saattaa sittenkin olla tulevaisuudessa tarvetta, vaikka käytämmekin niitä todella harvoin. Muotoilenkin toiveeni jatkoa ajatellen niin, että yritän olla ostamatta jatkossa listalta kaikkea muuta paitsi kosteuspyyhkeitä, joita pyrin käyttämään jatkossakin mahdollisimman vähän.

blogiin84.jpg

Kulutusmuutos #8: Siirryn fysikaaliseen aurinkosuojaan

Pohdin kahdeksannen kulutusmuutoksen kohdalla, mikä olisi turvallisin aurinkosuoja lapselle, silloin kun voidetta joutuu käyttämään. Päädyin ostamaan kahta fysikaalista aurinkosuojaa, joista vain toinen oli sertifioitua luonnonkosmetiikkaa ja joista toisessa oli harmillinen merkintä nanopartikkelien käytöstä. Käytin kesän aikana loppujen lopuksi molempia, joskin suosin Atopikin suihketta, vaikka siinä olikin kevyempi suoja (SPF 30), ja lisäsin sitä ulkomaanmatkamme aikana Pikkutyypille sitten vain useammin. Omaan ihooni laitoin huolettomammin epäluomua fysikaalista voidetta, ja sekin toimi hyvin. Pikkutyyppi ei palanut kesän aikana kertaakaan ja minäkin sain vain kevyttä punaa niskaan ja käsiini Italiassa ja pari kertaa Suomessa lähinnä oman huolimattomuuteni seurauksena, eli voisi kai todeta, että kesän auringolta suojautuminen meni aika nappiin. Aion jatkaa fysikaalisten suojien parissa jatkossakin ja käyttää tämän kesän aurinkovoidepullot loppuun ensi kesänä.

Kulutusmuutos #9: Kasvatan basilikat kesäisin itse parvekkeella

Voihan viljely! Ei ole montaa hauskempaa asiaa kuin kasvattaa ruokiaan parvekkeella itse, mutta kulutusmuutosuhossani en ottanut huomioon sitä, että kesä oli helteisin aikoihin ja että tulisimme lonnimaan mökillä melkein kolme viikkoa putkeen. Mökillä oli ihanaa, mutta basilikat sen sijaan eivät nauttineet olostaan hohkaavan kuumalla parvekkeella. Huonosti kävi myös minimittaiselle appelsiinipuulle ja ainakin kahdelle muulle huonekasville. Sen sijaan mökin altakasteluruukussa asustelee ehkä tälläkin hetkellä tyytyväinen minttu, basilika (ehkä vähemmän tyytyväisenä) ja ruohosipuli seuranaan. Aion jatkossakin viljellä kesäisin yrttejä parvekkeella, mutta muistaa ottaa myös realiteetit huomioon.

Kulutusmuutos #10: Ostamme lapselle vaatteita vain tarpeeseen ja mieluiten käytettynä

Jes, vihdoinkin pääsen tuulettamaan puhdasta onnistumista! Kuten kulutusmuutospostauksessani kerroinkin, olin jo aiemmin mielessäni sitoutunut pitämään järjen päässä lastenvaateostoksilla, vaikka en ollutkaan sanoittanut päätöstäni ennen kirjoittamista, ja ehkä siksikin päätös on ollut helppo pitää. Pikkutyyppi sai hetki sitten taas matkalaukullisen rompetta kummipojaltamme lainaan, emmekä ole joutuneet ostamaan hänelle tuon kesäkuisen tekstin jälkeen kuin hanskoja syksyn ja talven varalle. Ne ostin edullisesti käytettyinä, ja kuuntelin kokeneempien neuvoja siitä, millaiset ovat hyvät, joten niissäkin pääni pysyi kylmänä. Jes, jes ja jes!

Kokonaisuutena tarkasteltuna kulutusmuutosten saldo ei ole ihan huono, sillä niiden avulla olen ennen kaikkea välttynyt tekemästä turhia ostoksia (paitsi ne hiton lautaset!). Pidän ne siis mielessä jatkossakin. Wish me luck!

Puheenaiheet Vastuullisuus