Anonyymit ystäväni osa 6

Syksy puhaltaa tullessaan keltaisia lehtiä, mutta myös ikivihreän Anonyymit ystäväni -postaussarjan. Tällä kertaa vastaajan tuoliin pääsee paras, valovoimaisin, ihanin ja ainoa (hehe) siskoni Laabani. En ehkä kutsuisi meitä samanlaisiksi, mutta meillä on ollut samanlaiset jutut jo pienestä pitäen. Lapsena teimme tanssi- ja teatteriesityksiä, leikimme hevosta, Madonnaa ja Neiti Etsivää, mutta olen seurannut myös tiukasti vanavedessä, kun sisko on löytänyt Johnny Deppin, X-filesit tai Seventeen-lehtien lukemisen. Meillä on kolmen vuoden ikäero, joten teini-iässä emme toki puuhanneet ihan samoja juttuja, mutta siskoutemme ja ystävyytemme punaisena lankana on ollut, että toinen otetaan mukaan omiin juttuihin. Isosisko ei siis ole piilotellut minua nolostellen, vaan ottanut jo pienenä mukaan kaveriporukan kirkonrottaleikkeihin eikä sulkenut (ainakaan koko ajaksi, heh) ovea, kun hänen kavereitaan oli kylässä. Olemme aina viettäneet paljon aikaa myös kahdestaan, pelanneet paljon lautapelejä tai tietokonetta (teineinä) ja fanittaneet musiikkia. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa leikimme kysymysleikkiä välillä niin pitkään, että äiti tuli ovelle kuiskuttamaan: ”Nyt likat loppu se kikatus ja meette nukkumaan!” Emme myöskään ole juuri tapelleet emmekä koskaan ole repineet toisiamme hiuksista, vaikka temperamenteiltamme erilaisia olemmekin. (Siskoni kiihtyy kuin luotijuna, meitsi alkaa hiljalleen puntaroida asiaa ja kerätä kierroksia.)

Nuorina aikuisina sisko kutsui minut tiedekuntansa sitseihin ja otti mukaan bileisiin, ja minä tein saman. Lopputuloksena meillä on nyt kolmekymppisinäkin yhteisiä ystäviä ja saatan halata lämpimästi siskoni vanhoja kavereita, jos törmään heihin kaupungilla, ja sama toisinpäin. Aikuistumisen vuosina olemme interreilanneet, juhlineet ja käyneet festareilla yhdessä. Kun tutkin nuoruuden aikaisia kirjeitäni, huomasin, että asuessaan ulkomailla parikymppisenä siskoni kirjoitti minulle viikoittain kirjeitä. Viikoittain! Ihan älytön määrä jaettua elämää ja juttuja. Jakamisen taito tuntuu erityisen tärkeältä edelleen, kun siskoni asuu perheineen ulkomailla ja hänellä on pieni lapsi, minun rakas kummilapseni. Koska Skype-puheluiden aika on rajattu ja puhelut taaperoiden kanssa välillä hyvinkin kaoottisia, on tärkeää, että yhteydenpitoa pönkitetään Whatsapp-viestein ja valokuvin. Silloin kun näemme, jaettu aika tuntuu supertärkeältä. Samoin se, että pienet serkukset saavat viettää aikaa yhdessä. Hyvin nopeasti samassa seurassa alamme myös sanoa samoja asioita yhtä aikaa ja meille tulee samoja urpoja juttuja mieleen. Tuntuu, etten kirjoittamalla saanut sanottua puoliksikaan sitä, mitä halusin, mutta rautalangasta vääntäen: Siskoni on paras mahdollinen isosisko ja aina pitänyt puoliani ja tukenut minua. Kiitos siitä, Laabani! Olet paras ja maailman rakkain sisko!

 Jos postaussarjan aiemmat jaksot kutkuttavat mieltäsi, tästä löydät osat yksi, kaksi, kolme ja neljä ja viisi.

blogiin96.jpg

Anonymiteetin säilyttämiseksi tämän postaussarjan kuvituksen tekee kulloinenkin vastaaja itse kuvaamalla jotakin syötäväksi kelpaavaa ja täydentämällä kuvaa piirtämällä.

Keksi itsellesi alias: Laabani

Mitä kuuluu asteikolla 1-10 ja miksi: Kiitos hyvää, 9. Arki on lähtenyt hyvin ja kiireisesti käyntiin loman jälkeen ja töissä on kivoja juttuja meneillään.

Kerro joku ympäristöystävällinen tapa, jota noudatat ja josta olet ylpeä: Syömme satokausien mukaisesti ja ostamme 95-prosenttisesti oman maan (Espanja) tuotteita.

Kerro joku epäympäristöystävällinen tapa, jota valitettavasti noudatat ja joka aiheuttaa maailmantuskaa: En valitse tähän lentämistä ja yksityisautoilua, koska tässä elämäntilanteessa en näe niille juuri vaihtoehtoja, joten maailmantuskan kokeminen niistä ei hyödytä mitään. Lihansyönti aiheuttaa maailmantuskaa, ja haluaisin vähentää perheen syömän lihan määrää kertaan viikossa, missä se oli aiemmin.

Kerro joku helppo niksi ympäristöystävällisempään elämään: Tee ostoslista ja noudata sitä. Heti kun alkaa sooloilla kaupassa, niin ostaa jotain ylimääräistä ja hävikin uhka kasvaa. Bonusvinkkinä kannattaa kirjoittaa lista siinä järjestyksessä, missä tavarat tulevat kaupassa vastaan.

Mistä asiasta koet syyllisyyttä: Tunnen varmaankin aika tavallista työssäkäyvän vanhemman tuskaa siitä, olenko tarpeeksi lapseni kanssa ja olenko tarpeeksi läsnä silloin kun olen.

Kerro joku juttu, joka sua ärsyttää usein: Helsingin Sanomien klikkiotsikot ärsyttivät siinä määrin, että katkaisin digitilauksen. Myös epätäsmällisyys esimerkiksi kokouksiin saapumisessa ärsyttää. Tapa on hiljaisesti hyväksyttyä maassa, jossa työskentelen. Lisäksi ärsyttää se, miten vaikeaa kuluttajana on tietää, mitä todella ostaa. Pakkausten merkinnöillä johdetaan tahallaan harhaan jne.

Kehu itseäsi oikein härskisti jostain, mitä olet tehnyt viime aikoina: Kokeilen joka viikko uusia reseptejä, ainakin kaksi kertaa viikossa.

Kerro joku todella ärsyttävä piirre, joka sulla on: Mulla tavarat tuppaavat jäämään niille sijoilleen. Tulen myös todella ärtyisäksi, jos nälkäni kasvaa yli tietyn rajan.

Jos olisit Napakympissä X:n roolissa, niin minkä kysymyksen avulla yrittäisit kartoittaa sopivaa kumppania: Kuvaile onnistuneet juhlat, jotka olet järjestänyt.

Kerro joku juttu, mitä häpeilet: Joskus häpeilen sitä, että minulla ei ole tarpeeksi siistejä työvaatteita, jos töissä tulee esimerkiksi jokin tilanne, jossa täytyisi olla vähän edustavampi.

Kerro joku foliohattujuttu tai borderline foliohattujuttu, mihin uskot: Omaan kokemukseen perustuen uskon, että jotkin kaupat myyvät eteenpäin henkilötietojamme silloin, kun ostos tapahtuu kortilla. Aloin saada epäilyttävästi mainoksia tietyltä brändiltä heti, kun olin ostanut liikkeestä kengät lapselle.

Kerro joku juttu, mitä kaikkien pitäisi kokeilla ainakin kerran: Vihannesten kasvatusta siemenestä. On uskomattoman tyydyttävää seurata, miten pienestä siemenestä kehittyy valmis porkkana. Kannattaa aloittaa esimerkiksi kesäkurpitsasta, josta saa paljon satoa helposti!

Mikä kirja on muuttanut ajatteluasi: V.C. Andrewsin Ruby ei ehkä räjäyttänyt sisällöllisesti tajuntaani, mutta se oli ensimmäinen kirja, jonka luin englanniksi, ja avasi ovet englanninkieliseen kirjallisuuteen, jota olen lukenut ahkerasti siitä lähtien.

Kerro joku arkinen tapasi, joka on ihan nerokas: Tilaan kotiinkuljetuksena kaikki sellaiset ruokakaupan ostokset, joita emme voi ostaa kauppahallista/torilta. Ostokset pysyvät melko samoina viikosta toiseen ja ne voi klikata helposti ostoskoriin, koska nettisivu tarjoaa niitä suosikkeinani. Tapa säästää aikaa mielekkäämmälle tekemiselle.

Kuinka keskittyä olennaisiin asioihin, kun arki on välillä niin sekopäistä viuhtomista: Lapsi auttaa tässä kaikista eniten. Myös jooga, erityisesti flow jooga (esim. YouTubesta) ja puutarhatyöt auttavat keskittymään käsillä olevaan hetkeen.

Kerro joku hauska bisnesidea: Haluaisin Helsinkiin viinibaareja, joista saisi Espanjan tapaan aina yhden tapaksen viinin kylkiäisinä ja joista saisi ostaa viinipulloja myös kotiin.

Sano terveisiä blogini lukijoille: Tavataan kommenttiboksissa! 😉

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Koekeittiössä sokerittomat herkut

Meitä yhdistää mieheni kanssa kiinnostus kaikenlaisiin projekteihin ja kokeiluihin (ei mitään ”Hei, tehdään benji-hyppy ilman köyttä!” -henkisiä juttuja vaan aika arkisia asioita), ja koska emme halua tarjota 1-vuotiaalle vielä lisättyä sokeria, päätimme me vanhemmatkin ryhtyä sokerittomalle. Lapsi ei vielä vaadi syödä samaa kuin vanhempansa, mutta pian sekin aika on edessä, ja haaveissani emme silloinkaan Pikkutyypin nukahtaessa kiiruhda karkkikätkölle mättämään sokeria, vaan olisi hauskaa pärjätä itsekin mahdollisimman vähällä lisätyllä sokerilla. Tästä syystä siis pistimme sokerittoman pystyyn.

Emme ole ihan ekakertalaisia, vaan vietimme sokeritonta jo pari vuotta sitten työkaverini paaston intouttamina. Emme silloinkaan olleet ehdottomia, vaan pidimme tiettyjä poikkeuksia ihan sallittuina. Esimerkiksi matkoilla ja synttäreillä tai muissa isoissa juhlissa sai syödä mitä lystäsi, ja sama sääntö pätee tälläkin kertaa. Sokeriton ei siis ole täysin sokeriton, mutta jo näillä säännöillä nauttimamme sokerin määrä on romahtanut rajusti: Emmehän osta kotiin mitään perinteisiä herkkuja eikä Jii sorru esimerkiksi työpaikkansa kahvihuoneen viikoittaisiin tarjoiluihin. Minä taas kahvittelen ystävieni kanssa ilman pullaa tai kakkua, eikä se tunnu edes vaikealta, kun asian on päättänyt etukäteen. Aiomme jatkaa samoilla linjoin ainakin jouluun asti, ja sitten mietimme jatkoa.

blogiin95.jpg

Zero taste, no sugar.

Minut on tälläkin kertaa yllättänyt, miten helppoa sokerittomalla oleminen on. Imetyksen ensi kuukausina en muuten olisi ikinä pystynyt moiseen, koska silloin kehoni huusi suklaata joka ikinen päivä, mutta nyt hormonimyrskyjen tasaannuttua mieleni ei muutenkaan enää vaella suklaaseen joka päivä, joten lähtöasetelma oli sopivan armollinen. Olisi kuitenkin törkeää feikkaamista väittää, että puolikas banaani tai kourallinen vadelmia riittäisivät aina tyydyttämään makean tarpeen. E-hei, välillä kahvin kanssa iskee armoton sokerinikkis, ja silloin kaipaan kupposen kanssa jotakin sokeritonta pullankorvaajaa.

Olemme yrittäneet tilkitä näitä akuutteja sokerinpuutostiloja tekemällä erilaisia sokerittomia herkkuja, ja menestys on ollut vaihtelevaa. Ensin kokeilimme Kolmistaan-blogin granolapallo-ohjetta, joka oli kyllä helppo ja hyvä, mutta itseäni häiritsi taatelin läpitunkevuus reseptissä. Seuraavana vuorossa oli Kodin Kuvalehden sivuilta löytynyt taateli-suklaamousse, joka oli hyvää sekin, mutta tuossa reseptissä taas kookos maistui läpitunkevana elementtinä. (Psst! Välikommenttina muistutan, että taateleita kannattaa liottaa lämpimässä vedessä ennen blendaamista, jotta ne murskautuvat helpommin.) Ihan viimeisin uusi aluevaltauksemme taas ovat Kodin Kuvalehden banaani-maapähkinäpalat, joista yksi komeilee tekstini kuvituksena ja joita tituleerataan lehden nettisivuilla myös ”huijarin brownieiksi”. Mielestäni palat näyttävät herkullisilta ja hykertelimme tyytyväisinä niiden valmistuessa uunissa, mutta ah ja voih, palat eivät maistu juuri miltään! On suorastaan täysi mysteeri, miten banaanista, kaakaojauheesta, maapähkinävoista ja munasta voi saada aikaan jotakin niin järisyttävän mitätöntä kuin nämä suklaakakun näköiset palaset. Asiaa ei juuri auta, että palojen tekstuuri on lihamurekemainen, mutta ilman murevuutta. Myös sana kissanruoka mainittiin, kun yritimme kuvata, mikä koostumuksessa mättää. Näitä brownieita ei siis enää tässä huushollissa nähdä, niin vakuuttavilta kuin ne näyttivätkin.

Joskus aiemmin olemme kokeilleet myös näitä melko tylsän makuisia banaani-kaurakeksejä ja ensimmäisen sokerittoman aikana teimme useamman kerran avokado-suklaamoussea laittamalla siihen vain ihan aavistuksen hunajaa. Kuten joku saattaa muistaa, pyrimme nykyään ostamaan avokadoja vain lähinnä niiden ollessa sesongissa Euroopassa, joten en soisi avokadomoussen olevan mikään vakioherkkumme. Koekeittiön kokeilut siis jatkuvat ja olen kyllä luottavainen sen suhteen, että jossakin vaiheessa löydämme the ultimate herkun kahvin kanssa nautittavaksi.

Onko sinulla takataskussasi jokin ihana resepti ilman lisättyä sokeria? Otan sen vastaan riemumielin!

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta