Blogi on siitäkin niin ihana asia, että tänne voi vielä vuosien päästä palata muistelemaan menneitä katselemalla vanhoja kuvia ja lukemalla aikoinani kirjoittamia tekstejä. Tästäkin syystä, siinä missä kirjoitan blogia teille, jotka sitä luette, kirjoitan sitä myös itselleni. Tulevaisuudessa jouluni voivat näyttää hyvinkin erilaiselta ja silloin voi olla ihanaa välillä palata ajassa taaksepäin.

Pari postausta sitten listasin 12 asiaa, jotka tekevät joulusta vuoden parhaan juhlan. Noihin 12 asiaan voi hyvin kiteyttää myös tämän joulun. Äiti oli jopa tehnyt sitä mainitsemaani rusina-pähkinä-suklaasekoitusta ja jälleen kerran veljeni ronkki suuhunsa vain suklaapalat!

Olin aattoaamuna todella väsynyt ja vaikka edellisenä iltana suunnittelin herääväni aikaisin aamulla katsomaan Joulupukin kuumaalinjaa, toisin kävi. Minä olin lopulta meistä se, jolla unta riitti kaikkein pisimpään. Onni onnettomuudessa, ehdin kuin ehdinkin nähdä viimeisen puolituntisen tuosta perinteisestä jouluaamun lastenohjelmasta.

Osa yllä näkyvistä joulusukista oli joululahja perheelleni sinä vuonna, kun olin vaihdossa. Loput olen tuonut mukanani myöhemmin Amerikassa vietetyiltä jouluilta. Minusta on kiva, että ne ovat nyt osa myös meidän joulua täällä Suomessa, vaikkei niissä aina olekkaan mitään sisällä.

Riisipuuronsyönnin jälkeen kävimme joulusaunassa. Meillä ei koskaan käydä aamulla saunassa, mutta mielestäni joulusaunassa on must käydä nimenomaan aamulla, sillä olemme jouluaattoaamuna aina käyneet saunassa. Tästäkin huomaa kuinka perinteisiin sidottu juhla joulu on. Kävimme keskustelua siitä, pitäisikö saunominen siirtää myöhemmäksi, jottei aikataulujen kanssa tulisi kiire, mutta ei, ei ja vielä kerran ei, iltasauna ei ole joulusauna. 😀

Myöhemmin iltapäivästä luvassa oli ruokailu. Kuten olen aikaisemmin maininnut, minun jouluateriaani kuuluu lähinnä kinkku ja peruna. Toki meillä on muutakin tarjolla, mutta en oikein koskaan ole oppinut syömään muuta. Erityisesti joulukinkku on best! Meillä se vielä paistetaan ”ylikypsäksi” ja ihanan mehukkaaksi, jollaista mielestäni kinkun kuuluu olla, nam!

Jouluaterian ja päivätorkkujen jälkeen vuorossa oli lahjojenjako. Kaikkein eniten odotin, että vanhempamme avaavat minun ja veljeni hankkiman lahjan, sillä parasta on, kun voi ilahduttaa toista! Monena aikaisempana vuotena meillä on tässä vaiheessa ollut isovanhempia kylässä, mutta muutamat viimeisimmät vuodet olemme viettäneet jouluna vain oman perheen kesken.

Kokeilin muuten tehdä niitä Nutella-joulutorttuja ja niistä tuli supereita! Tosin, siitäkin huolimatta, että esipaistoin taikinaosuuksia ennen Nutellan lisäämistä, Nutella paloi hieman. Ei kuitenkaan onneksi niin pahasti, että se olisi haitannut makua. Suosittelen siis ehdottomasti kokeilemaan, mutta ensikerralla itse paistaisin taikinaosuuden lähes valmiiksi ja sitten vasta lisäisin Nutellan.

Nämä viimeiset kuvat ovat joulupäivältä, mutta aattoiltanakin kävimme vielä myöhään äitini ja veljeni kanssa pitkällä kävelyllä. Sää oli täydellinen, ei laisinkaan tuulta ja sopivasti pakkasta. Sen verran kuitenkin kylmä, että uusi piponi pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön. Ulkoa palattuamme katsoimme vielä koko perheen voimin elokuvan, jonka parissa loppuilta vierähti.

Joulupäivä kului samoissa rennoissa meiningeissä jouluruokaa syöden, TV:tä katsellen, metsässä kävellen, valokuvaten ja saunoen. Tapaninpäivän vietimme isovanhempieni luona.

Olisipa joulu voinut jatkua vielä muutaman päivän! Miten teidän joulu sujui? Vietättekö nämä välipäivät ihan vain rennosti ottaen vai onko tiedossa töitä?