jääminen ei ollut tarinan opetus

jääminen ei ollut tarinan opetus

Haluaisin kysyä joltain buddhalaiselta munkilta, mitä hän tuntee. Kärsiikö hän enää koskaan? Tunteeko hän liioin iloa kuin suruakaan, onko kaikki tasaista? En taida uskoa siihen. Jos kuvittelisin elämän olevan pelkästään tasaista tai pelkästään iloa, en haluaisi sellaista elämää. Suurimmat oivallukset kun syntyvät kärsimyksestä, ymmärrän, ja asetan kahvikupin huulilleni. Katselen ihmisiä, jotka menevät ja tulevat, tavanomaista […]

ettei hän enää piiloudukaan

ettei hän enää piiloudukaan

Siinä hetkessä sen tajusin. Olin ostanut mitä herkullisimman omenabritakakun. Taivaallisimman, mitä olen koskaan syönyt. Kannan sen ja kahvini lähelle ikkunapaikkaa, kaivan kirjan esiin. Hälinää. Ahdistun hälinästä. Mielessäni kaikkien katseet ovat minussa, kuulen alistavia sanoja. Niiden painosta rullaudun pienen pieneksi mytyksi, katoan pöydän alle. Älkää katsoko mua, huudan niin lujaa kuin pystyn, katsomatta, katsovatko edes. Ei […]