Ajatus kultaisesta keskitiestä
Maailma pitää sisällään paljon kliseitä, jotka ovat totta, mutta joita ei ymmärretä. Kliseen hienous onkin oikeastaan vasta siinä, kun sen oikeasti sisäistää. Monia asioita voi tietää silti lainkaan ymmärtämättä niitä, tiedostamatta tuota sanontaa ja sen sanomaa.
Kultainen keskitie on puoliväli kahden ääripään välillä. Toinen edustaa liiallisuutta ja toinen puutteellisuutta. Opin isänä pidetään antiikin filosofi Aristotelestä.
Ajatus on hirveän romanttinen. Samalla mä tunnistan siitä itseni. Mä hakeudun tietoisesti ja tiedostamatta asioissa kohti tasapainoa, omaa tasapainoani. Ja kun mä löydän sen tasapainon, mä tunnen keveyttä ja oivallusta, ikään kuin löytäen palan itsestään.
Tärkein oppi opista onkin mielestäni se, ettei kultainen keskitie ole sama jokaiselle ihmiselle ja että jokaisen on löydettävä omansa itsetutkiskelun kautta. Mulle keskitie näyttäytyy tällä hetkellä melko askeettisena ehkä yleisessä mittakaavassa. Se ei ole silti universaali määritelmä keskitielle. Toki tällaista universaaliakin tasoa voi yrittää määrittää ja kai elämämme maapallo on jonkinlainen kuvaus tämän päivän yleistetylle käsitykselle keskitiestä. Eniten siitä saa kuitenkin irti etsiessään sitä itsestään.
Ylipäätänsä mun mielestä tämän päivän ongelmallisuus yksilön tasolla muodostuu ajattelemattomuudesta. Ihminen ei pysähdy ajattelemaan, vaan toteuttaa erinäisiä toimintoja siinä samassa missä muutkin. Tuijottaen muita, unohtaen itsetutkiskelun tärkeyden.
Joskus tasapainon löytäminen vaatii myös niissä äärimmäisyyksissä piipahtamista, rajojensa kartoittamista. Monessa asiassa se on jopa lähes välttämätöntä. Jotta voit vaikkapa tietää, kuinka paljon haluat elämääsi sosiaalista mediaa, miten voit tietää vastauksen, jos olet aina vain ollut sen ympäröimänä? Jos sinulla ei ole kokemusta elämästä täysin ilman sosiaalista mediaa, mistä tiedät, ettei se ole sitä mitä haluat?
Ehkä siis vasta tuon kokemuksen jälkeen löydät niiden väliltä sen tasapainon.
Viimeksi:
Lue myös:
Mitä tarkoittaa yhteys itseensä – ja miten sen löytää
Elämä on kärsimystä – eli kohtuullisuutta buddhalaisittain
Mitä Epikuros opetti kohtuullisuudesta jo ennen ajanlaskun alkua?