17.6.2022 simplyannika

Kuka keksi minimalismin?

Kuka on ollut se, joka on sanonut: tämä on minimalismi?

Taustaa voi ainakin varmasti löytää maailman vanhimmista filosofioista ja uskonnoista ympäri maailmaa, esimerkiksi buddhalaisuudesta ja kohtuullisuudestaan tunnetun antiikin filosofi Epikuroksen sanoittamana. Asiahan vain on niin, että enemmän on asunut ihmisessä aina, oli ne vallitsevan ympäristön mittasuhteet millaiset tahansa.

Aiheesta ei nopeasti löydy juurikaan faktatietoa, mutta netin ihmeellisestä maailmasta käy ilmi, että ihmiset pitävät nykypäiväisen minimalismin lähtökohtana taidetta: sitä hetkeä, kun alettiin luoda minimalistista taidetta, edeten sitä kautta muillekin taiteen ja elämänaloille, lopulta elämäntyyliksi. Tietysti Amerikassa, joskus 1950-1960-luvuilla. Ja tosin: lähteinä toimivat amerikkalaiset minimalismi blogit. Ehkä se johtuukin vain näkökulmasta. Ehkä kyse onkin ennemminkin vain termistä minimalismi, joka syntyi tuolloin. Sen verran voin myöntää.

Itsestä tuntuu kuitenkin väärältä jakaa tuota manttelia tuonne, kun luet käytännössä samojen sanojen oltuna sanottuna jo ennen ajanlaskun alkua. Termiä minimalismi tosin (tuskin) silloin on ollut. Mutta ei sillä termillä ole lopulta minkäänlaista merkitystä, miksi sitä nimittää, vaan mitä se tarkoittaa. Uuden ajan minimalismi sai toki sysäyksen tuolloin ja tuosta, mutta sen juuret ovat tuhansia vuosia vanhat. Tämän päiväisen minimalismin suunnan näyttäjät löytyvät siis rapakon takaa.

Mä itse asiassa käytän aika paljon ristikkäin termejä minimalismi ja yksinkertaistaminen, viljellen jopa paljon enemmän sitä viimeisintä. Joku voi ehkä miettiä, ovatko ne sama asia?

Mulle ne ovat sama asia. Saatan toki olla hiukan suuripiirteinenkin. Noista tuon jälkimmäisen koen kuitenkin jotenkin miellyttävämmäksi, nähden sen kai läheisempänä myös termin hidastaminen kanssa, joka siis myöskin on mulle tärkeä arvo. Tai ehkä se johtuu siitä, että yksinkertaistamisessa ollaan ikään kuin matkalla, eikä olla jo jotakin ja mun mielestä ihminen vaan on aina matkalla. Edustaen ylipäätänsä parempaa suomennosta ideologialle, eikä ollen niin vierasperäinen sana.

Tämän ajatusrupeaman jälkeen palaan jälleen miettimään ihmisyyttä ja keskitietä. Yksinkertaista ihmistä, joka pohtii samoja asioita vuosista toisiin, etsien omaa keskitietään. Kuinka itse yhteiskunta itsessäänkin on jatkuvaa muuttumista ja liikehdintää, jossa sekin etsii omaa paikkaansa keskitiellä. Siksi kai minimalismikin sai uuden sysäyksen pinnalle, vastaliikkeenä sille toisen ääripään liiallisuudelle.

Kaiken elämässä ollen yhtä aaltoliikettä, puolelta toiselle, ihmisten peilatessa omaa heijastustaan ympäristöstään.