7 elämäni tärkeintä oivallusta
Mä uskon, että jokaisen tarvitsemat opit ovat omanlaisensa.
Tähän vaikuttaa se, millaiset eväät elämään on olleet jo valmiiksi. Persoonallisuus, kasvatus, lapsuuden ympäristö, sattumat, elämän kolhut ja kohokohdat. Ne haavat, mitkä täytyy paikata.
Jolloin joku asia mikä mun on pitänyt kipeyden kautta oivaltaa, voi olla toiselle lähes itsestään selvää.
Mun minimalismi polku on ollut ennen kaikkea polku kohti hyvää elämää. Se on ollut omaan itseensä tutustumista, omien arvojen määrittämistä. Kaiken pohjalla on ollut halu elää hyvää elämää, joka päivä. Siksi myös mun elämän tärkeimmät oivallukset liittyvät juuri tähän.
Ja juuri nyt mulla on olo, että sen olen löytänyt.
Rauhan.
Onnellisuuden.
Se on sisältänyt vaiheita, jossa jokaisessa on opittu uusia asioita, lopulta nivoutuen kokonaisuudeksi.
Paikkasin haavat, eheydyin, löysin oman tasapainoni.
Elämäni tärkeimmät oivallukset:
1 Vähemmän on enemmän
Surprise surprise?
Tää tuskin on yllätys kellekään, ollen se tärkein oivallus koko oivallusten maailmassa. Siitä mun polku on alkanut, joka on tuonut mut tähän hetkeen.
Miten tää oivallus syntyi?
Lue postauksesta:
Eläen lattialta käsin – mutta miten tähän on päädytty?
Mikä elämän yksinkertaistaminen?
2 Elämän merkitys on oppiminen ja kasvu
Mihin ihminen tähtää ja mikä meidän elämämme rungon muodostaa on elämän merkitys ja elämän tarkoituksenmukaisuus. Sillä miksi ihminen tekee yhtään mitään täällä maapallolla? Tunteakseen toteuttavansa tarkoitusta.
Jolloin ihmisessä on aina se jokin, joka saa elämän tuntumaan merkityksettömältä ja sekavalta, vain kulkeakseen uuteen suuntaan, tunteakseen taas merkitystä, siis kasvaakseen. Se on yksi tärkeimmistä elämän merkityksistä.
Jolloin on helpompaakin antaa elämän virrata alati muuttuvana, hyvänä ja huonona, sillä niin on tarkoituskin.
Jolloin hyväksi elämäksi muodostuu elämä, jossa toteuttaa tuota tarkoitustaan kulkea jonnekin suuntaan, samalla kasvaen ja kehittyen.
Lue lisää:
3 Intuition peloton seuraaminen
Se mikä tuota kasvua ja merkityksellisyyden tunnetta ohjaa on oma intuitio. Se joka kertoo, mitä se haluaa, mutta jonka niin usein pelko sumentaa. Mutta tuo pelko onkin tässä oleellinen. Vain kun pelottaa, vain kun kohtaa pelkonsa, ollaan epämukavuusalueella ja sellaisella maaperällä, missä voi oppia jotakin uutta. Ja oppiessaan uutta, voi todella kasvaa.
Joskus onkin siis vain hypättävä silmät kiinni.
Lakattava kuuntelemasta pelkoa. Sillä pelkoa ei kannata yrittää häivyttää järjellä. Jos pelottaa tarpeeksi, pelko ei kuuntele järkeä.
Tuo intuitio kun kuitenkin kertoo, mitä kasvua olet vailla.
Asia mikä yhdistyykin tähän merkittävästi on vapaus.
Vapaus toteuttaa itseään, vapaus valita, vapaus elää joka päivä siten kuin haluaa.
Vapaus pelosta.
Ja kun sä oot selvittänyt itsellesi sun oman arvomaailman, tuo vapaus ei edes tarkoita yksityislentokonetta ja luksuskohteita ympäri maailmaa. Onnellisuudella ei ole mitään tekemistä noiden ulkoisten asioiden kanssa.
Se on sitä vapautta, minkä voit ottaa käsiisi juuri nyt.
Pelko vain yrittää supistaa noiden vaihtoehtojen rajallisuutta, mutta pelko ei olekaan totta.
Lue lisää:
pelko estää olemasta parhain versio sinusta
4 Yksinkertainen arki, jota täydentävät unelmat
Intuitio vie kohti kasvua. Se on sitä unelmien puhetta, joita toteuttamalla löydetään itsestä jotakin uutta. Yksinään se ei kuitenkaan riitä.
Sillä jos onni elää tuollaisessa saavutuksessa, onnesta ei tule koskaan kestävää. Se katoaa yhtä nopeaa kuin sen saa kiinni. Sitä ei siis voi saavuttaa. Silleen kerran, että noin,
nyt se on saavutettu,
nyt se kulkee aina mun mukana.
Onni on hetken vaalimista yhä uudelleen ja uudelleen. Kun sen hetken kerran löytää, pitää siitä hetkestä kiinni.
Jolloin paras keinoa vaalia onnea on elää hetkessä. Läsnäolon taidon kehittyminen ja oman tasapainonsa löytäminen. Että ymmärtää omat tarpeensa ja sen pienet vivahteet, kuunnellen, mitä sielu juuri tänään kaipaa, tunteakseen tasapainoa. Usein se tarkoittaa mielekkäitä rutiineja, jotka eivät niin muutu. Niitä asioita, joista aidosti nauttii, eikä tee vain siksi, että ajattelee, että niin kuuluu.
Mä oon löytänyt mun oman yksinkertaisen arjen rutiinit, joista nautin joka päivä. Näitä on esimerkiksi eurooppalaisuus, eli se että vietän paljon aikaa puistoissa tai kahviloissa juomassa teetä tai viiniä, samalla lukien kirjaa, kirjoittaen tai vain katsellen vilisevää ihmisvirtaa.
Lue lisää:
elämää, jota eläisi jossain muualla
5 Kaikki mitä ympärilläni tarjotaan, ei ole hyvää
Mä uskon buddhalaisuuden oppiin elämästä kärsimyksenä. Musta ei kuitenkaan ole ryhtymään munkiksi, joka luopuisi kaikesta. Sen sijaan olen etsinyt itselleni sopivan tasapaino alueen, jossa nautin kohtuudella nautinnoista, jotta pystyn myös nauttimaan kokonaisuudessaan maailman upeudesta.
Mulle se tarkoittaa yksinkertaisuutta. Tiskaamista. Televisiottomuutta. Lihattomuutta. Lähes somettomuutta ja hallittua kuluttamista. Kaiken sen turhan raivaamista, jotka eivät tuo elämääni lisää arvoa, jotta voisin keskittyä siihen, joka sitä arvoa tuo.
Se mikä näitä asioita yhdistää on mielihyvä. Ja kun puhutaan mielihyvästä, usein ensimmäinen ajatus on ”en mitenkään voisi elää ilman”. Mutta vasta kun kokeilet, millaista elämä ilman tuota on, saatat löytääkin jotakin ihan uutta. Kyse on erilaisesta mielihyvästä. Valitako siis se voimakkaampi piikki – vai pitkäkestoisempi hyvän olon tunne?
On hirvittävän vaikeaa käsitellä sisäistä maailmaa, joka löytyy sen huutavan äänen takaa, joka väittää tahtovansa, vaikka sisin, se hiljaisempi, ei tahdokaan. Kuullakseen sen tuo älämölö pitää hiljentää. Jonka alta paljastuu paljas.
Aivan yksinkertainen ydin.
Ydin, joka jää helposti huomiotta.
Lue lisää:
Miksi vähemmän on enemmän on hyvä elämän mantra?
Mitä Epikuros opetti kohtuullisuudesta jo ennen ajanlaskun alkua?
6 Oma itsenäisyys ja erillisyys
Suurinta tyydytystä mulle tuo se, että oon löytänyt oman vahvuuteni. Ettei mun onnellisuus ole riippuvainen kenestäkään tai mistään muusta, ei henkilöstä, ei tavarasta, ihan vain itsestäni.
Silloin onnellisuus on kestävää.
Yksi tärkeimmistä oivalluksistani on ollut niinkin simppeli lause kuin se, että minä elän minussa. Ollen liiankin yksinkertainen, ottaen huomioon kuinka vaikeaa sen sanoma on oikeasti elämässään sisäistää.
Että eläisi vain itsessään, unohtaisi muut.
Ei siis siten ettei muilla olisi itselle väliä, vaan että elää itsessään, omista lähtökohdistaan, omista voimavaroistaan ja lopettaisi sen muiden tuijottamisen ja vertailun. Muiden potentiaalilla ei ole minkäännäköistä merkitystä, sillä jokainen meistä täällä on toteuttamassa omaa itseään ja omia rahkeitaan.
Ihmisellä on hirveä hinku pysäyttää maailma ympärillään. Vaikka alun alkaenkin se joka on ja pysyy, joka kulkee aina mukana, löytyy ihmisestä itsestään.
Lue lisää:
pyöräillessäni läpi hiljaisen kaupungin oivalsin kaiken
7 Elämä on jatkuvaa tasapainoilua
Elämässä ei tule koskaan valmista. Silleen, että löytäisi täydellisesti ne kaikki jutut kohdilleen ja sitten ei tarvitsisi enää huolehtia mistään.
Se on jatkuvaa tasapainoilua.
On hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Kaikki ihan syystä, jotta ymmärtää, mitä hyvä ja huono tarkoittaa. Välillä myös elämässä aaltoillen ääripäiden välillä: välillä hivuten toiseen laitaan ja palaten vähän takaisin, toisinaan taas pysyen pitkäänkin ihanteellisella tasapaino alueella. Pelkkä olo tuolla keskitiellä ei kuitenkaan ole täysin mahdollista. Rajat pitää aina aika ajoin selventää itselleen, muistuttaa, missä kohtaan sitä onkaan hyvä olla, mikä onkaan sitä ominta minää.
Aaltoilu on elämän välttämättömyys. Mutta mitä paremmaksi itsetuntemus kehittyy, sitä pienemmäksi aallot jäävät. Pinta ei kuitenkaan koskaan täysin pysähdy. Sen sijaan, että koittaisikin siis pyristellä vastaan, on luontevinta antautua sen vietäväksi.
Lue lisää:
jotta tietää mikä on hyvää, täytyy tuntea myös paha
