ihmiset, jotka menevät ja tulevat
On jotenkin uskomatonta, millainen vilinä käy maailman tasolla pienen kaupungin yhdellä kujalla (ja kuinka tää sama kuvio siis toistuu universaalisti ajatellen aika eksponentiaalisesti.)
Jokainen on menossa ja tulossa.
Liikkeessä.
On ajatuksia, tunteita ja tarinoita.
Missioita.
Elämän tarkoituksia.
Niin paljon ihmisiä joista en tiedä mitään, joiden ainoaksi osuudeksi mun elämässä jää, että nään heistä vilauksen.
Ja jotenkin musta tuntuu, että tuossa vilauksessa koko heidän elämänsä vilisee mun silmissä ja korvissani kuuluu tarinaa, vaikka kaikki tietysti perustuu vain eläväiseen mielikuvitukseen. Luotan silti mun intuitioon 100%, vaikka eihän sellaiselle epäkonkreettisuuteen perustuvalle asialle voi asettaa mitään takeita.
Ennen kaikkea valuva ihmisvirta kuitenkin läväyttää mun katsottavaksi ihan aina ja joka kerta totuuden elämän merkityksettömyydestä. Kun se kulkeminen on niin turhaa. Vaikka samalla tärkeää, sillä jokaisen on tunnettava toteuttavansa sitä omaa tarkoitustaan, tunteakseen elämässään olevan merkitystä, että jaksaa seuraavaan päivään.
Se kaikkien oma tarkoitus omassa pienuudessaan ja omassa kuplassaan on vaan silti paras tietämäni tapa todeta ja havainnoida elämän turhuutta ja väliaikaisuutta. Haurautta.
Näen sen, siinä.
Annan silmän viipyä.
Se kai se siinä onkin se syy, miksi siinä herää niin hetkeen.
Ja hetken me ollaan ihan eri hetkessä ja ajassa.
Ja tänään,
tässä,
mä istun viimeistä iltaa omilla nurkillani, viinilasilliseni kanssa, toteuttamassa omaa tarkoitustani, katselemassa sitä,
elämää,
tarinoita,
merkityksettömyyttä,
hetkeä.
Ja että mä vaan rakastan juuri sitä hetkeä!
Mutta. Tänään mun sydämeen myös hiukan sattuu. Kaikki tämä.
Kun mietin, millaista olisikaan jakaa se hetki joskus jonkun kanssa.
Jonkun joka näkis sen saman,
joka näkis mut.
Lue lisää:
Tärkein saavutukseni on se, että olen tässä
