kaikki mitä tiedän onnellisuudesta
Mun elämän intohimo pyörii onnellisuuden ympärillä. Se on kai sitä sisäistä uteliaisuutta tuota mystistä asiaa kohtaan, josta oikein kukaan ei tiedä varmaksi mitään, mutta jonka kaikki haluaa.
Löytääkseni vastauksen siihen, oon kääntynyy sisäänpäin ja kuunnellut itseäni. Missä onkin ehkä se ensimmäinen minkä tiedän: sitä ei voi löytää kestävästi muualta.
Se että kuuntelet sun sisintäs ja kuljet sen johdattamana, johdattaa sut onnellisuuden äärelle.
Sillä se johdattaa sen äärelle, mitä just sä tarvit.
Se mitä sä tarvit, ei oo sitä, mitä sun naapuri tarvii. Joskin ihminen on melko yksinkertainen otus, joten moni yksinkertainen asia sopii meihin kaikkiin. Näitä yksinkertaisia asioita on esimerkiksi aito yhteisöllisyys muihin ihmisiin, hyvyyden vaaliminen ja tunne toteuttavansa jotain tarkoitusta.
Mutta.
Aina sitä ei kuitenkaan itse tiedä, mikä itselle on hyväksi.
Onnellisuutta kun ei tule sekoittaa mielihyvään. Mielihyvä on aivokemiaa, joka vaatii aina lisää. Se vaatii huomista, enempää, uutta. Se johtaa automaatioon, aistien sammumiseen ja mielen sumentumiseen. Vaikka sisin tuntuisi sanovan.
Jossa onnellisuus voi kuitenkin olla jotakin tasapainoa sitäkin huomioiden. Jokaisella on omat tarpeensa, ja sitä itseään kuunnellen voi myös ymmärtää oman tasapainonsa. Mulle se on yksinkertaisuutta, monista mielihyvää tuottavista asioista jopa luopumista.
Jotta ymmärtää oman tasapainonsa, tarvitaan tietoisuutta, kykyä asioiden moniulotteiseen havainnointiin. Yhteyden oman itseensä tavoittaa parhaiten kun pysähtyy, lakkaa vetämästä roolia ja on itselleen tyystin rehellinen. Ja lopulta viimein rohkenee kuunnella itseään ja toimia sen mukaan, siten ääni vahvistuu ja saa voimaa. Se on se maslown tarve hierarkian ylin taso: itsensä toteuttaminen.
Lopulta ajattelen onnellisuuden parhaimmillaan olevan itsensä kuuntelua joka päivä: mitä tarvitsen juuri tänään tunteakseni tasapainoa? Kaikki palaa aina tasapainoon. Ja siis: siihen omaan tasapainoon, jossa sun on aidosti hyvä olla.
Tietysti ymmärtäen, ettei elämä ole vain maagista ja jatkuvaa hyvän olon tunnetta. Elämä on erilaisten tunteiden kirjoa, jossa lopulta itse vaikutamme paljolti siihen, miten asiat kohtaamme, sillä lopulta asiat ovat vain asioita, mutta vaikka asiat kohtaisi kuinka asioina, ollessaan vaan ihminen, ei jatkuva hyvän olon tunne ole mahdollista, vaikka siihen ihminen pyrkiikin. Hyväksyen siis osakseen myös maailman sekavuuden ja mielettömyyden kun sen aika on, sanoen itselleen, että kyllä tääkin joskus loppuu. Jos ihmistä yksinkertaisesti ympäröisi pelkkä onnellisuus, ei tuosta onnesta voisi olla tietoinen. Jos sulla ei ole hyvää ja pahaa, mistä tiedät mikä alun alkaenkaan on hyvää, kun et edes ole koskaan tavannut pahaa?
Sitä luulee, että kestävä hyvä olo on ihan juuri hyppysissä, mutta se ei ole osa elämän lainalaisuuksia. En tiedä, olisiko edes askeettisena munkkina, joskin uskon heidän olevan ehkä lähimpänä sitä. Luulen, että heidän jojonsa on meitä tavallisia ihmisiä maltillisempi, jos olematon.
Mutta oon sitä mieltä, että vaikka onnellisuus tuntuukin voimakkaammin niissä hyvän olon hetkissä, ollessaan aidosti onnellinen, sitä ymmärtää olevansa onnellinen myös niissä huonoissa.
Mulle onnellisuus on tasapainoa hetkessä elämisen ja tavoitteellisuuden välillä. Että siellä taustalla on jokin (tarkoitus) jota kohti kuljen, mutta kuitenkin elän tässä päivässä.
Tämän päivän ja tämän hetken tavoitan niiden mulle rakkaiden joka päiväisten hyvän olon rutiinien avulla: lähden joko kahvilaan tai puistoon, otan mukaan kirjan ja juon teetä tai viiniä, katselen ihmisiä. En tarvitse muuta tunteakseni onnellisuutta, sillä noilla välineillä pääsen kiinni hetkeen ja sieltä hetkestä voin löytää kestävästi onnellisuuden. Vain siitä, että olen.
Ja juuri silloin ollaan onnellisuuden ytimessä: että kykenet olemaan onnellinen ihan itsenäsi ja itseksesi, vain siinä missä olet.
Siihen kykenee, kun on kulkenut matkan, joka lähtee siitä, että alkaa kuunnella itseään.
Sen verran tiedän onnellisuudesta.
Lue lisää:
ihmiset jotka menevät ja tulevat
ihminen ei aina ymmärrä päätöstensä kaikkia seurauksia
7 elämäni tärkeintä oivallusta
