OLEN TÄSSÄ
Mulla on usein viimeaikoina huomio kiinnittynyt siihen tosiasiaan,
että olen minä.
Ja että minussa on se elämä.
Ja koska minussa on se elämä, ei sitä tule etsiä mistään ulkopuolelta, kun se on jo täällä.
Ajattelu aiemmasta elämästä tuntuu hirveän irralliselta. Jolloin se minä onkin nukuksissa ja hukuksissa ja tuijottaa vain muita. Että minä olen muut.
Millainen olen muihin verrattuna? Miten muuttuisin muihin verrattuna? Mitä haluaisin – muihin verrattuna?
Mutta kun kääntää katseet sieltä muista itseen.
Se on lopulta aika hemmetin pysäyttävää.
Että täällä sisällä onkin vain minä eikä muut laisinkaan.
Viimeksi:
SOKERIA JA VEHNÄJAUHOJA – ELI HIUSLAKKAA JA KUIVASHAMPOOTA
Lue myös: