Vaiheessa jonnekin
Ihmiskuntana jonnekin.
Näin mainitsin pari viikkoa sitten, kokien yllättävää merkityksellisyyttä.
Sillä jokaisella aikakaudella on ollut jotakin. Kuka on ollut luomassa demokratiaa, kuka naisten oikeuksia, kuka teollistumisen murroksessa…
Ja mikä jäi meidän aikamme ihmisille?
Luonto. Toisena ehkä epäitsekkyys, silmien avaaminen kaikkien oikeuksille, maapallon pienuudelle.
Eikä siitä ole kahta puhettakaan, etteikö se ole ja tule, vaikka väkisin, vaikka haluamattasi.
Ja sitten: kuka sanoo, että oli sen helpompaa laittaa vastaan ensimmäisenä naisena, siirtyä teollistuneeseen työelämään ja siitä taas viisi päiväiseen työviikkoon? Mitä ikinä muutoksia on ollutkaan, se on vaatinut sitä, muutosta.
Eikä se välttämättä ole aina mukavaa, se on paremminkin vaikeaa, sillä se on uutta, uuden opettelua.
Kehitysvaihe on hidas. Sitä voi tutkailla myös itsestä.
Mullakin on ollut tässä selkeästi erotettavissa parin vuoden kehitysvaihe päällä. Elämän yksinkertaistaminen ja sitä kautta myös pieni ekologisuuden jalansijan ottaminen, tosin hyvin minimaalisella kaistalla, toivottavasti sitä kasvattaen. Tämä ilmenee esimerkiksi kasvisruokailussa. Ensin ajatuksella 50/50, sitten yhtäkkiä huomaten 80/20.
Ja nyt kun tein tacoja, nyrpistin nenääni jauhelihan hajulle ja tajusin tulleeni lähelle sitä päätepysäkkiä: en mä tarvi enää lihaa, en mä halua enää lihaa, en edes niitä ”ilman ei voi elää”.
Jolloin ilmankin voi elää.
En toki edelleenkään halua olla missään asiassa ehdoton, enkä vaadi erityiskohtelua, mutta näin yleistettynä.
Toisena ajattelen joulua. Pari vuotta sitten eka minimalistinen joulu sisälsi edelleen lahjoja. Kyse oli lähinnä haluaisin haluta ja ihan pikkaisen vain ilmiöstä, mutta juuri nyt olen valmis ja mun mielestä joulu saa tulla, vaikka täysin ilman lahjoja, eikä se vihlaise sydämessä tippaakaan.
Ja niin se ihminen jatkaa kulkuaan, kehittymistään, muuttumistaan.
Niin kuin aina.
Niinhän ihminen on vähän aina.
Vaiheessa jonnekin.
Viimeksi:
Taas puhutaan suurituloisista – mutta puuttuuko sun elämästä jotakin?
Lue myös:
Muutos luo ympärilleen muutosta
Ankeaa, rajoittavaa, kahlitsevaa – vai vapauttavaa?