ÄRSYTYKSESTÄ JA ÄÄRIPÄISTÄ – JA NIIDEN LÄHESTYMISESTÄ
Mä mietin usein, mikä mun arjessa ärsyttää ja vastaavasti, miten sen voisi kohdata, muuttaa, ehkä helpottaa.
Näin mietin, kun toistuvat tiskivuoret sekä jatkuva tiskikoneen täyttö ja tyhjäys saivat mielen matalaksi – ja vastaukseksi löysin tiskaamisen. Toki tämäkin valinta joskus säröilee, mutta päällisin puolin miellyttää enemmän: omien astioiden tiskaus suoraan ruokailujen jälkeen, jättäen astiakaappiin kuivumaan.
Mietin myös, miten sitä jaksaisi useammin siivota – ja vastaukseksi löysin matottomuuden sekä vähäiset tavarat – ettei kodissa ole lähes mitään, mitä siirrellä ees ja taas taikka nostella. Että yksinkertaisesti ottaa varsi-imurin tai luutun käteen, viilettää lattiaa ja vain paria tasoa pitkin. Tekee siitä niin helppoa, kuin mahdollista – ja vastaavasti huijaa silmää, sillä kun ei jaksa tehdä, ei niitä pölyjä kerääviä ja tilannetta todeksi näyttäviä asioitakaan ole montaa.
Entä kun ärsyttää, kun tuntuu ettei koskaan saa mitään aikaan, vaikka haluaisi tehdä enemmän merkityksellisiä asioita? Ja taas niin ikään löytyi vastaus, tällä kertaa television lähes huomiotta jätöllä. Jossa vain itse on päätettävä, ettei se kuulu arkeen, vaan ehkä kertaan viikkoon. Ja kuinka paljon aikaa ja jaksamista sillä sinne arkeen saakaan.
Aika tavallista meille kaikille on varmaankin se vaikeus, kun jälleen täytyisi lähteä töihin – ja sitä helpottamaan ymmärsin, ettei sitä omaa aikaa varten kuulu tehdä enemmän töitä, että joskus tietyn ajan päästä olisi enemmän omaa aikaa, vaan sen sijaan se pitää ottaa nyt, silloin kun sitä tarvii, ottamalla vaikkapa omakustanne vapaita.
Joskus asioita on hyväkin lähestyä sieltä ääripäästä – nähdäkseen vaihtoehtonsa ja päättääkseen, mikä oikeasti onkaan itselleen tärkeintä, mitä oikeasti haluaa. Joskus kun sitä luulee, että jokin asia on mahdoton, vain muuta testatakseen ja huomatakseen,
että tuo mahdoton onkin jopa parempi.
Mietin myös, kuinka kaikkeen negatiiviseen helposti turtuu. Kuinka ärsyttää, kuinka ärsytys muuttuu stressiksi, stressi reaktioiksi kehossa ja mielessä. Se on raskasta. Tuossa raskaudessa on raskasta tehdä myös muutoksia. Ja lopulta niihin turtuu. Ärsytykseen turtuu. Että on ihan ok, kun jokaisessa päivässä stressaa ja ärsyttää, jossa seuraavan päivän toivotaan tuovan pientä helpotusta.
Ehkä sille on olemassa jokin toinenkin vaihtoehto, mahdottomaltakin tuntuva, kuin vain sietää tai yrittää opetella sietämään.
Kokonaan uudenlainen ajatus.
Eikä se vaadi kuin sen, että kysyy,
mikä, miksi, miten
ja antaa mielikuvituksen laukata.
Viimeksi:
YKSI OSUVA MÄÄRITELMÄ YKSINKERTAISTAMISELLE
Lue myös:
MIKSI TEEMME VÄÄRIÄ TEKOJA, VAIKKA TIEDÄMME OIKEAT?