Tänä vuonna palasin. Rauhaan ja tasapainoon. Rakastuin taas elämään, ei silleen hetkittäin, vaan päivittäin. Roller coaster pysähtyi vihdoin, jäin huipulle tuulemaan. Hymyilen ja katselen kaukaisuuteen. Aurinko taitaa laskea. Antaa elämän tulla. Syntymäpäivä on aina ollut mulle vuoden vaikein päivä. Kolmekymmentäyksi vuotta myöhemmin ymmärrän, miksi. Mikään maailmassa ei tunnu tarpeeksi päivänä, jona pitäisi tuntea eniten. Koen […]

Edes siihen työihmisyyteen. (Muuta kuin ohimenevänä olotilana.) Ajattelen kaksi viikkoa sen jälkeen kun oon noudattanut glukoosikumouksen oppeja. Väsymykselle on aina olemassa jokin syy. Tuo syy löytyy tutkimalla elämänhallintaasi ja kehoasi. Joko et hallitse sitä, tai pinnan alla piilee jokin asia, kuten sairaus tai puutostila, joka vaatii korjausliikettä. Näistä ensinnä mainittuun voit itse vaikuttaa. Emme tiedä […]

Mietin, että jos Thoreau jo 1800-luvulla päätti muuttaa metsään, koska piti yhteiskuntaa henkisesti köyhänä ja materialistisena… mitä me tänä päivänä ollaan? Samalla ymmärrän: maailma on täynnä erilaisia ihmisiä, nyt ja aina. Ja vaikka musta tuntuukin hullulta, miten kukaan voi katsoa elämää mitenkään muuten kuin näin, niin se vain on. Kaikki eivät näe sitä samoilla tavoin, […]

Sisko laittoi viestiä, seitsemän vuotta sitten he palasivat. Minä siis ensimmäiseltä pitkältä reissultani. Seitsemän vuotta, ja senkin jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Muutto, minimalismi, kirjoittaminen, ero, Berliini, paluu Australiaan, juoksukunto, tatuoinnit, parhaimmat ystäväni, omannäköinen koti ja elämä. Rauha. Aika helkkarin paljon etten sanoisi. Ja kaikesta olen kiitollinen. Rauhan ollessa noista se tärkein, joskin jokainen […]

”Sama henkilö voi alitajuisesti harmitella sitä, että hiljaisuuden harjoittamisesta puuttuu dramatiikka. Jos lentää vaikkapa Goalle kuukauden retriittiin, siitä riittää jo kertomista, mutta jos hiljentyy olohuoneen sohvalla aamuhämärissä kynttilän valossa, ei tule mieleen somettaa tapauksesta. Liian arkista, liian tavallista – ”. Maija-Riitta Ollila: Kohti omaa voimaa Huomasin ajattelevani samaa, kun mietin parin-kolmen viikon lomaani tammikuussa. Helposti […]

Nuoruusvuosina en harrastanut liikuntaa käytännössä ollenkaan. Löysin sen elämääni vasta kuntosalin muodossa joskus täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Aluksi salilla käyminen oli mukavaa ja tavoitteellista, kunnes jossakin vaiheessa se muuttui pakkopullaksi. En osannut käydä siellä oikein, hallitsevalle luonteelleni tyypillisesti. Kun sä luet netistä ohjeita, että treenejä tulisi jaksottaa ja pitää taukoviikkoja, mutta myös että kyykky on paras jalkaliike […]

Ei kesään kuulu punaviini, ei auringonlaskut eikä nousut. Jopa mustat vaatteet tuntuu jotenkin väärältä tai se, että laittaisi ysiltä tai kympiltä nukkumaan. Toisin sanoen minä tunnun väärältä. Olen syksy ja kevät. Talvikin, mutten kesä. Kuka olisin kesäisin? Sen etsin, ensi kesänä, ajattelen. Katson erästä romanttista sarjaa ja ymmärrän, miksi karkaan ajatuksissani erämaihin ja pieniin kalastajakyliin. […]

Olen lomalla. Itse maksetulla vapaalla. Enkä tahdo malttaa nukkua, kun tekstiä vaan purkautuu jostain sisimmästä. Viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Sitä tunnetta rakastan. Että pää leijuu pilvissä ja elämä on niin kepeää, että voisi lentää. Lentääkin voisi, ihan minne tahansa. Kaikki maailmassa jos tuntuu mahdolliselta. Se tunne kuitenkin katoaa, kun arki painaa päälle. Siivet katkaistaan […]

Onnellisuus merkitsee tämän päivän ihmiselle samaa kuin pitää hauskaa. Ja hauskuuden lähteiksi kelpaa kaikki minkä ihminen voi hankkia, ottaa vastaan ja kuluttaa: tavarat, näköalat, ruoat, juomat, tupakka, vieraat, esitelmät, kirjat, elokuvat – kaikki kulutetaan, kaikkea ahmitaan. Maailma on meidän suunnattoman ruokahalumme suunnaton kohde. Erich Fromm: rakkauden vaikea taito * Paras tietämäni hyvinvointi vinkki on, ettei […]

Mutta miten voi olla, ettei muita kiinnosta katsoa auringonlaskuja ja istuskella puistossa. Olen miettinyt, enkä ymmärrä. Tänään, tässä, kahvihuoneessa katson toisen ihmisen ilmentymää, joka on hyvin erilainen kuin minun. Hänkin on kasvanut ja kehittynyt, kohdattuaan elämässään tragedian, hyvin eri suuntaan vain. Ja ymmärränkin: olemme jatkuvasti muovautuvaa muovailuvahaa, emmekä voi koskaan kasvaa samanlaisiksi. Jokaisella on omat […]